Aika ja mihin se ei riitä

Ihmisten (minunkin) vakiovirsi nykyään on se, että aika ei riitä lukemiseen. Muiden puolesta en puhu, mutta ainakin omalta osaltani olen huomannut, että aikaa kyllä tuntuu kyllä löytyvän päivittäin johonkin muuhun, jonka tarpeellisuutta ei selittelyllä saada kaunisteltua. Päämäärättömällä nettisurffailulla olen hassannut itseltäni aika monta iltaa ottaen huomioon, että olen ihminen, joka ei ehdi lukea kirjoja. (Enpä kyllä toisaalta ”ehtinyt” pestä ikkunoitakaan lomalla, vaikka piti. Olen huomannut, että kalenterini antaa tälle myöten keskimäärin joka toinen vuosi. Kiirettä pitää.)

”En ehdi lukea” -fraasin rinnalla naristaan toista muotijargonia, eli voivotellaan lukemisharrastuksen rappiota ja ennustetaan kirjallisuuden ja kirjastojen hidasta kuolemaa. Etenkin lasten ja nuorison lukutaidosta ollaan näkyvästi ja kuuluvasti huolissaan. Kaunokirjallisuuden, jonka sielua ja silmiä turmelevasta vaikutuksesta vielä muutama sukupolvi sitten oltiin vakuuttuneita (puhumattakaan siitä, miten turhaa ajanhaaskuuta se oli! Nuoriso, peltotöihin sieltä!) ajatellaan ylentävän ihmisen korkeammalle henkisyyden tasolle – ainakin, jos vaihtoehto on se, mikä se nykyään useimmiten on, eli koneella istuminen.

Näkökulma on vinoutunut, tai ainakin sisältää sokean pisteen, josta käsin emme kykene käsittämään, että kirjallisuus ei ole pelkkä kirja-artefakti. Lähes aina, kun valitusvirsi kirjan ja lukijan kohtaamattomuudesta alkaa, tarkoitetaan fyysistä kirjaa ja konkreettista sivujen kääntelyä. Se, mihin meidän aikamme ei riitä, on saatavilla kuitenkin myös sähköisesti, mikä ikävä kyllä tarkoittaa sitä, ettemme edelleenkään pääse ylös tietokoneelta. E-kirja on helposti lähestyttävä, koska se tulee sinne, missä jo joka tapauksessa olemme. Se soveltuu maailmassa olemisen tapaamme, myös niille, jotka kävelevät kirjakaupan ohi ja kävivät kirjastossa viimeksi satutunnilla joskus vuonna 1986. Sen muoto tuo kirjallisuuden takaisin, koska emme edes huomaa lukevamme, mutta teemme niin: rivi ja kappale kerrallaan, sivuja edes takaisin skrollaten. Välillä tarkistamme wikipediasta jonkin kirjaan tai kirjailijaan liittyvän asian, siteeraamme ja suosittelemme Facebookissa. Mikä parasta, meidän ei tarvitse lukevan ihmisen identiteetin takaisinoton vuoksi kanniskella mitään ylimääräistä mukanamme.

HelMet-kirjastot avasi OverDrive -e-kirjapalvelun elokuun alussa. Jo ensimmäisenä päivänä palvelussa oli satoja käyntejä ja lainauksia. Eniten kiinnostusta herättivät kaunokirjallisuustarjonta sekä matkakirjat, minkä lisäksi samassa imussa nousivat myös kotimaisen e-kirjapalvelu Ellibsin lainamäärät moninkertaisiksi vuoden takaiseen saman aikavälin tarkastelujaksoon verrattuna. Tuntuu siltä kuin lukijat olisivat vain odottaneet, että itse liikahdamme heidän suuntaansa. Se, että kustannusala ja kirjastot eivät pääse yhteisymmärrykseen e-kirja-asiassa edelleenkään, ei tarkoita sitä, ettei meidän tulisi etsiä muita väyliä tarjota palvelua, jolle selvästi on kysyntää. Kotimainen kirjallisuus ei vain tästä yhtälöstä edelleenkään hyödy, ja sille jos mille toivoisin nostetta.

Aika (jota meillä ei ole) on fragmentaarinen eikä jakaudu pelto- ja puhdetyöhön. Päivittäistä vapaa-aikaa on enemmän kuin edeltävillä polvilla koskaan oli, mutta ratkaisujen tekeminen sen täyttämiseksi on paljon haasteellisempaa. Niinpä kirjallisuuden tulee ottaa muoto, joka on käsillä joka hetki. Paperimuotoinen kirja on esine ja irrallaan, älypuhelin, tabletti tai läppäri osa meitä. Katso vaikka ympärillesi. Ja avaa tietokoneesi, kirja odottaa sinua siellä.

 

Maaret Teppo

Aineistopäällikkö

Merkitty: , , ,