Johtajuuden jakamisesta

Päätimme loppukesästä kollegani Sunnivan kanssa kokeilla johtajuuden jakamista. Ah kuinka trendikästä! Kerron kokemuksiani siitä miten kaikki on sujunut. Yhteensä meillä on kahdeksan kirjastoa johdettavina, piskuisesta Saunalahden kirjastosta isoon Kirjasto Omenaan. Työsarkaa ja lähiesimiehiä riittää (viisi kpl, kohta kuusi), yhdeksännen kirjaston tulevalla tontilla jo kaivetaan (Opinmäki) ja jopa kolmessa saattaa olla alkamassa uudis- ja laajennushankkeita.

Epäilyksiä: Kannattaako valtaansa jakaa? Viekö se minun valtani? Mitä jos se toinen tekee vallankaappauksen? Onko se parempi johtaja kuin minä (ja huomaavatko kaikki)? Mitä jos vedämme samasta köydestä eri suuntiin? Mitä jos kollegani mokaa? Onko kaikki henkilökunnasta sekavaa? Seuraako jaetusta johtajuudesta katastrofi?

 Kannattaako valtaansa jakaa? Viekö se toinen minun valtani? Fiksu johtaja pystyy jakamaan valtaansa. Olen ollut tilanteessa, jossa olen tajunnut olevani rekrytoimassa itseäni fiksumpaa lähiesimiestä. Siinäpä kysymys; haluanko kukko/kanapojan hyppimään silmilleni vai hyrisenkö tyytyväisyydestä? Kestääkö egoni tilanteen? Pitää kestää! Johtajan pitää kasvattaa työntekijöitään vastuuseen; opettaa heitä tekemän itsenäisiä päätöksiä, antaa heidän nauttia auringonpaisteesta hyvien päätösten jälkeen ja opettaa heidät kestämään seuraukset huonompien päätösten jälkeen. Valtani ei lopu siihen kun jaan omaa valtaani pois vaan valtani vahvistuu. Vallan pois jakaminen antaa myös mahdollisuuden uudistumiseen ja uuden kehittämiseen.

 Kaappaako kollegani vallan itselleen? Voi se peijakas yrittää, mutta mitä väliä sillä on? Kunhan vain vedämme köydestä samaan suuntaan ja olemme samaa mieltä tavoitteista!

 Onko kollega parempi johtaja kuin minä ja huomaavatko kaikki? Ainakin olemme erilaisia. Johtajuuden jakaminen edellyttää että jakajat ovat tasa-arvoisia, luottavat toisiinsa ja ovat samaa mieltä tavoitteista. Toteuttamiskeinojen erilaisuus sen sijaan on useimmiten vain vahvuus. Kun ensimmäinen lähestymistapa ei toimi, voidaan kokeilla toista lähestymistapaa.

 Mitä jos olemme eri mieltä? Sitten ”miniriidellään”! Riitelyä ja erimielisyyttä ei pidä pelätä. Draamakin on välillä poikaa! Kahdesta ensimmäisestä minulla on tosin tästä yhteistyöstä kovin vähän kokemuksia…

 Mitä jos kollegani mokaa? Mokailenhan itsekin. Kollegaa pitää tukea mokien hetkellä, kuten rakkaita lähiesimiehiäkin (eikä kiroilla ääneen kuten itse kerran tänä syksynä olen tehnyt, esimerkki omasta mokastani). Totuus on tämä: mokien pelkääminen estää toiminnan ja menestymisen.

 Aina kun otetaan riskejä, on ilmassa katastrofin aineksia. Ikävintä jaetussa johtajuudessa on että kaikista ”Kuka vastaa mistäkin” -kaavioista huolimatta henkilöstöstä tilanne tuntuu aika ajoin sekavalta. Kun esimiehet vaihtavat hommia lennossa, saattaa henkilöstölle tulla yllätyksenä, kuka asiasta yhtäkkiä vastaakin. Parhaimpana jaetussa johtajuudessa pidän sitä, että saamme kaikkien kahdeksan kirjastomme voimavarat ja osaamisen liikkeelle ja tehokkaaseen käyttöön!

Merja Pihlajamäki

Kirjastopalveluiden aluejohtaja

Matinkylä-Olari ja Espoonlahti

Merkitty:
4 comments on “Johtajuuden jakamisesta
  1. Terhi Nikulainen sanoo:

    Kiinnostava juttu, ja kiinnostava sisältö – riskialttiudessaan ja kehityspotentiaalissaan!

  2. Henrikki Kiljunen sanoo:

    Tuo jos mikä on oikea asenne!

  3. Marjut Saloniemi sanoo:

    Hieno kirjoitus!

  4. ulla saarela sanoo:

    Ajatuksia herättävä, innostava, esimerkillinen johtajan pohdinta. Resurssit tehokkaassa käytössä!