Muistelmia aurinkorannoilta

HelMet-kirjastojen työntekijät kerääntyivät 16.-17.5.2013 työlerille Stansvikin kartanolle ideoimaan ja unelmoimaan kirjaston tulevaisuudesta. Tässä vierasbloggaaja Pekka Turusen kooste tapahtumasta.

 

Joka kesä koittaa se ensimmäinen kunnon hellepäivä, kun kärsä kärähtää ja posket palaa punaisiksi. Näin siisteihin sisätöihin tottuneelle se on yleensä vapauden merkki, joten oli mukavaa vaihtelua, että säille altistuminen tapahtui tällä kertaa ihan firman ajalla – Stansvikin Generaatio 2020 -”työ”leirillä. Vaikka Renni joutui vähän talikoimaan ja Tian kanssa istuteltiin perunoita aivot sauhuten ja sormet mull…hiekassa, laitetaan sana työ kuitenkin lainausmerkkeihin, sillä sen verran rentoa oli meininki, vaikka homman premissi olikin lievästi dystooppinen.

Pienryhminä operoineet kirjastosissit pudotettiin vuoteen 2020 pelastamaan kadotukseen joutunutta instituutiota. Osassa vaihtoehtoisista tulevaisuuksista paperiset painotuotteet olivat joutuneet presidentti H. Harkimon takan sytykkeiksi, osassa vuokrat olivat kohonneet kuntien kannalta kohtuuttoman korkeiksi ja näin ollen kirjastolaiset tarjontoineen oli laitettu jalkamiehiksi. Näistä asetelmista lähdettiin kehittämään uusia konsepteja, joilla kansa pidetään edelleen maksuttoman sivistyksen syrjässä kiinni.

Vaikka aikahyppäys vuoteen 2020 on hämäävän lyhyt, maailma oli kovasti ehtinyt muuttua. Toisissa skenaarioissa kohdattiin siivekkäitä pelastajia ja niskaan asennettavia siruja, kun taas toisissa oltiin eristäydytty takaisin pienikokoisiin yhteisöihin ja vähintään kuvainnollisten leirinuotioiden ääreen. Yhdistävä tekijä kaikissa oli kuitenkin asiakkaan ja isompienkin ryhmien kohtaaminen kasvokkain entistä henkilökohtaisemman palvelun merkeissä ja entistä laajemman yhteistyöverkoston tukemana, vieläpä useimmiten avoimen taivaan alla. Kylmän automaation aika on selvästi ohi. Siitä huolimatta, että kirjastolaitosta lähdettiinkin alun perin pelastamaan vailla realismin rajoitteita, loppujen lopuksi haaveiluista muodostui hyvinkin monta ihan oikeasti toteuttamiskelpoista ideaa tähän päivään. Ja mikä tärkeintä, pyhät lupaukset niiden eteenpäin viemiseksi!

Tunnelma oli rempsakka, työ oli hedelmällistä, kahvipöytäkeskustelut olivat mielenkiintoisia, sauna oli lämmin, vesi oli kylmää (paitsi paljussa), olut ja makkara maistuivat ja Suomi voitti Slovakian. Oli siis ihan helmetin kivaa kaikin puolin. Jos osallistumisen tsäänssi tulee vastaan, suosittelen tarttumaan!

…ja sitten se itse Stanari. Vaikka toisella puolella lätäkköä jytisi ja paukkui lähes tauotta muistutukseksi siitä, että edelleen löytyy nuorukaisia, jotka eivät tajua tulla kirjastoon hoitamaan kansalaisvelvollisuuksiaan, ja toisella puolella oli suora näköyhteys Helsingin ytimimpään keskustaan, onhan se keidas siinä keskellä aika ihana luonnonrauhan tyyssija. Kyllä jytyläisten kelepaa.

Aurinkovoiteen unohti,

Jääkäri Turunen Kirjasto10:stä

Lue myös toinen, Lasse Pekkarisen Vantaan kaupunginkirjastosta, näkökulma Stansvikin työleiriin