Työnilonjulistus on tärkeä meille kaikille

Marja-Liisa Manka on tehnyt työelämälle tärkeää työtä jo monta vuotta työnilonjulistuksen avulla. Kirjastotyö ammattina on maineeltaan siistiä sisätyötä ja alalle hakeutuvat usein aloittavat itsensä esittelyn kertomalla aina lukeneensa mielellään. Sisältöjen tuntemus ja niiden tarjoaminen asiakkaille on syvällä ammatti-identiteetissämme ja myös päivittäisessä työssä kirjastoissa, mutta sisältötuntemuksen merkitys on pieni, jos jälkimmäinen osa tehtävää ei suju. Asiakkaat tekevät kirjastosta tärkeän, eivät kirjat. Se tuntuu nurinkuriselta, mutta jos kukaan ei käytä kirjastoja, mitä merkitystä niillä on?

Espoon kaupunginkirjasto on siitä onnellisessa asemassa, että lainaus ja kävijät ovat pysyneet jokseenkin ennallaan, kun kuulee myös aivan toisenlaista tarinaa. Olemme siis menestyneet ja tarjoamme muuttuvassa maailmassa relevanttia palvelua. Suuret asiakasmäärät isoissa toimipisteissä sekä yhteiskunnan asettamat vaatimukset palvelun kehittämiselle vaativat kuitenkin veronsa. Siististä sisätyöstä on tullut median aihe meluisuuden, maahanmuuttajien, eKirjojen ja palveluverkkoselvitysten kautta. Epävarmuus omasta työstä ja asiakkaiden ilmaisema pelko ja negatiivinen palaute murentavat ehkä myös ammatti-identiteettiä.

Työnkuvien selkeys, palvelutavoitteiden asettaminen kaikille ymmärrettävässä muodossa ja päätösten läpinäkyvä perusteleminen on yhä tärkeämpää esimiestyössä kirjastoalalla. Työnilon julistus voi mielestäni kertoa myös meille, miten jokainen voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin, jota esimies ei loppuun saakka voi yksin luoda, vaikka esimiehen työn laatu on hyvin merkittävä osa ilmapiiriä. Työnilon julistus kertoo, miksi hyvä mieli on tärkeää:

Hyvä mieli hyödyttää kaikkia osapuolia, koska se avartaa havaintokykyämme ja mahdollistaa uudet oivallukset. Ilo tarttuu asiakkaisiinkin ja parantaa palvelun laatua. Myönteisyys kartuttaa myös henkilökohtaisia voimavarojamme, jopa terveyttämme ja elämäntyytyväisyyttämme.

Hyvä mieli ei ole kokonaan oma valinta, mutta siihen voi valinnoillaan vaikuttaa.

Työelämässä arvon ja armon antaminen on tärkeää:

Arvostakaamme jokaisen työtä. Yhdellä ihmisellä, johtajallakaan, ei voi olla tänä päivänä ylivertaista osaamista luotsata laivaa tulevaisuuteen. Hyvä johtajuus syntyy vastavuoroisuudesta ja siitä, että jokainen kantaa vastuun omasta osuudestaan.

Esimies on vastuussa rakenteista ja resursseista, työn tekemisen mahdollistamisesta. Minua toisinaan vähän ärsyttävää yhdyssana esimiestuki on toisinaan ainoa tapa selvitä arjen työpaineista. Mistä saa tietoa, mikä tehdään ensin, mikä riittää – kun suunta ja reunaehdot ovat tiedossa ja niihin voi jokainen panoksellaan vaikuttaa, kykenee toimimaan. Sana on minusta huono, koska se epäinhimillistää johtajuuden. Esimiehisyys tai johtajuus ei voi olla vain joukko opeteltuja toimenpiteitä. Jos esimies ei piittaa ihmisistä ja alastaan, esimiestuki on merkityksetön.

Jokaisen asenne ja toiminta on merkityksellistä:

Toimivat työnteon tavat ja aikaansaaminen luovat hyvän mielen perustan, mutta myös työkavereista riippuu, onko työhön aamulla kiva tulla. Yhteinen aaltopituus syntyy hymystä, nyökyttelystä ja katsekontaktista, mutta toki ääntäkin tarvitaan.

Työelämästä riippumattomana elämänasenteena hyvä mieli koostuu monenlaisista valinnoista ja asenteista:

Hyvän mielen pilareita ovat itseluottamus, toiveikkuus, optimismi ja sitkeys. Niiden oppiminen on paljolti omissa käsissä. Pienet riskinotot ja niissä onnistumiset vahvistavat itseluottamusta. Toiveikas uskoo huomiseen ja etsii vaihtoehtoisia reittejä seinän noustessa toiveiden tielle.

Silti ajattelen, että meillä jokaisella voi ja saa olla huono päivä. Se vain ei saa pilata jokaisen vastaantulijankin päivää, vaan on tehtävä valintoja, joilla ei siirrä pahaa mieltään viattomaan työkaveriin tai asiakkaaseen. Jokainen ei voi myöskään olla aina koko sydämellään työssä mukana, siinä luultavasti on organisaation toimintaan liittyvää byrokratiaa tai kerta kaikkiaan oma sydän on kiinni rakkaassa harrastuksessa, josta ei jostakin syystä ole tullut uraa. Silti voi tehdä työnsä hyvin ja tehdä osansa työnilon eteen omassa työyhteisössään.

Ongelmien ja ikävien työtehtävien kohtaaminen on osa jaksamista ja työniloa:

Ongelmat kuuluvat elämään, mutta ne on otettava puheeksi. Stressikin on positiivista tiettyyn pisteeseen asti, mutta negatiiviseksi muuttuessaan se syö voimat ja tekee meistä ikäviä ihmisiä.  Myönteisten tunteiden ylijäämä suojelee meitä stressitilanteessa, koska arvioimme sitä silloin eri silmin – rauhallisemmin ja joustavammin.

Työ ei ole elämämme ainoa asia. Jos niin on, meistä tulee ikäviä ihmisiä:

On myös tärkeätä, että työstä on mukava lähteä kotiin. Voimasi elpyvät sopivasta liikunnasta ja hyvistä harrastuksista. Tee joka päivä jotakin kivaa.

Kun kohtaa ikävät asiat ja ottaa kaverin mukaan pohtimaan ratkaisuja eikä vain valittamaan, voi kotiin mennessä päästää irti työasioista ja rentoutua. Asiakkaatkaan eivät aina ole mukavia – yleensä onneksi ovat – ja työnantaja saattaa tehdä päätöksiä, jotka eivät ole mieluisia. Omat valinnat ja asenne voivat kääntää tilanteen kuin tilanteen voitoksi tai ainakin tuntumaan paremmalta, kun ongelmat ottaa puheeksi työkaverin ja esimiehen kanssa.

kitarailta

Kitarailta Sellon kirjastossa 27.2.2014

 

Merkitty: , ,

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*