Aloitamme avaamalla ovet

BorgåEeva-lehdessä (5/2015, s39-40) kirjailija Petri Tamminen kertoo elämästään. Lapsuudesta hänellä on muisto kirjastosta: ”Pidin kirjastoista, ne olivat turvallisia ja luotettavia – ja toisaalta eksoottisia ja jännittäviä. Turvallisuutta edustivat myös kirjaston ammattilaiset, aikuiset jotka olivat hiljaisella tavalla läsnä.”

Suomenkielisen Wikipedian mukaan kirjasto on

1. kirjojen, käsikirjoitusten, karttojen, äänitteiden, kausijulkaisujen tai muiden sellaisten dokumenttien järjestetty kokoelma;

2. paikka, jossa tätä kokoelmaa säilytetään;

3. organisaatio, joka ylläpitää kokoelmaa ja tarjoaa siihen perustuvia palveluita kuten lainauspalveluita, tietopalvelua tai vastaavia

Nämä kaksi sitaattia tuntuvat kertovan aivan eri asioista. Molemmat ovat kuitenkin totta.

Suomen kirjastolaki ottaa huomioon maailman muuttumisen: kulttuurin ja viestinnän muotojen muuttumisen ja niiden merkityksen korostumisen globaalissa ihmiskunnassa. Tarjolla ovat internet, e-aineisto, mediakasvatus, tekemällä oppimisen muodot, joita koulujen kumppanina ja aikuisten hyödyksi kirjastot tarjoavat yhä enemmän. Kirjastolakia ollaan uudistamassa ja alan keskustelun perusteella tähän mennessä kirjastojen merkitys yhteiskuntarauhalle, osallisuudelle ja oppimiselle otetaan valtion tilauksessa kunnille, yleisille kirjastoille, yhä syvemmin huomioon.

Asiakkaiden ja henkilökunnan syvä kokemus usein on, että mitä tämä nyt muka on, mehän lainataan kirjoja. Sekin on totta. Se mitä lainattava aineisto on ja mitä siitä viestitään asiakkaille, toteuttaa yhä hyvin tarpeellista sananvapauden ideologiaa. Lainaaminen palveluna toteuttaa osallisuuden ja oppimisen toimeksiantoa.

Opin juuri Great Place to Work -workshopissa kolmen kehän idean. Organisaation ja kaikkien sen henkilökunnan jäsenten on tiedettävä vastaus kysymykseen MIKSI. Miksi me teemme tätä työtä? Miksi kirjasto on olemassa? Vasta sitten voimme etsiä vastauksia kysymyksiin mitä ja miten.

Omassa työssäni esimiehenä yritän kovasti olla jäämättä kahteen omaan perustotuuteeni. Kirjaston hyllymeren keskellä (mitä isompi ja syvempi, sitä parempi) olen sukeltanut eksoottiseen valtamereen. Minulla on kidukset, rannalle ei tarvitse kovin pian suunnistaa. Tyypillisen inhimillisesti eli epäloogisesti, rakastan myös härpäkkeitä. Mobiilidata taskussa taannoin nuuhkin epäuskoisen onnen vallassa Borgo Gymnasietin 1400-1800 -luvun kirjakokoelmaa. Paras päiväni aikoihin! Kuulin huhun, että on olemassa vanhan kirjan tuoksuista parfyymia. Ehkä on läheisilleni hyväksi, että en parhaiten varustelluista paikoistakaan sitä löytänyt…

Kirjastoammattilainen on sisältöjen järjestämisen ja tarjoamisen asiantuntija. Sisällöllä tulee olla käyttäjä, käyttö on ilmaista ja kaikille tarjolla. Nykymaailman taikasanat metadata, markkinointi, soittohuone, tuotteistaminen ja elinikäinen oppiminen (koska ammattilainenkin on jatkuvasti opittava uutta), e-kirjat, Pinterest, kirjanäyttely, 3D-tulostin, iPad-musiikkipöytä ja Legorobottikerhot ovat kaikki vastauksia kysymyksiin MITÄ ja MITEN. Aakkostettu hyllymetri nuotteja ei riitä yhteiskunnan ja ihmisen elämänkaaren tiedon ja elämysten tarjontaan maailmassa 2000-luvulla. Kirjojen järjestäminen hyllyyn on sivumennen sanoen erittäin tyydyttävää työtä. Järjestettävä ja arvioitava sisältö voi olla bittejä pilvessä, kävelysauvojen lainaamista tai kirjavinkkauksen videointia ja tarjontaa QR-koodin alta.

Yleisten kirjastojen tavoite Suomessa on saada tieto ja elämykset tarjolle kaikille, ilmaiseksi, riippumatta siitä kuinka taitava lukija olet, kuinka suuri palkkasi on (tai saatko palkkaa ollenkaan) tai mitä mieltä satut olemaan hallituspuolueista tällä vaalikaudella. Olemassaolon tarkoituksen kauniin yksinkertaisuuden edessä keinojen valinta on osoittautunut vaikeaksi. Espoossa on tehty kuitenkin jotakin oikein, kun kävijät ja myös lainat pysyvät hyvällä tasolla vuodesta toiseen. Kaupunki ei kurjista peruspalveluaan, koska päätöksentekijät tietävät, että vaikutus ei ehkä erotu vuoden päästä, mutta kymmenen vuoden kuluttua kyllä erottuu hyvinvoinnissa ja innovatiivisen, kulttuurin saralla valovoimaisen Espoon asukkaiden arjessa.

Pohtiessamme keväällä koko talon voimin tulevia vuosia johtoryhmä sai palautteen, että päivittäisten valintojen tueksi tarvitaan yhteinen käsitys siitä, mitä olemassaolomme tarkoitus on, mitä ja miten sitä teemme. Jatkokeskusteluissa esimiesten kesken vastaus tiivistyi Hans Swahnin aloittamaan jatkokertomukseen:

Jos Espoossa on enää yksi kirjasto ja yksi kirjastoammattilainen, töihin tullessaan hän aloittaa avaamalla ovet.

 

Seuraavat lauseet ovat vielä kirjoittamatta. Sivu on puhdas.

Julkaistu kohteessa kirjastopalvelut Merkitty: , , , , ,
One comment on “Aloitamme avaamalla ovet
  1. Lauri Holopainen sanoo:

    Kirjastojen merkitys yhteiskuntarauhalle voisi toteutua myös tukien
    kaikenmoista tasa-arvoa ja ajatuksen vapautta.
    Kirjastojen merkitys osallisuudelle voisi toteutua yhteisöllisyyttä tukien ja luku- ym. piirejä voisi kehittää niin että jäsenillä olisi vapaaehtoisuuteen pohjautuvia, vaihtuvia tehtäviä. Vastuun ottaminen vapaaehtoisesti tukee osallisuutta.
    Kirjastojen merkitystä oppimiselle voidaan lisätä merkittävästi käyttämällä yhä laajemmin asiakkaiden ja henkilöstön erityisosaamista erilaisissa harrastepiireissä sekä tarjoamalla pajatoiminnassa käsityöläismäisen toiminnan mahdollisuuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*