Kelluva kokoelma ei sammaloidu

Kellutus on ollut kirjaston elämässä vahvasti ”pöydällä” keväästä asti. Jutun juoni sen kuin tihenee – vuoden viimeiset kuukaudet tulevat olemaan intensiivistä valmistautumista kellutuksen alkamiseen alkuvuodesta 2016.

Kellutus on järjestelmämekaniikaltaan äärimmäisen yksinkertainen muutos: nide kotiutuu sinne, minne se palautetaan. ”That’s it” – siinä kaikki. Tämä yksinkertainen muutos aiheuttaa kuitenkin mittavia kerrannaisvaikutuksia. Enää meillä ei ole toimipistekohtaisia suljettuja kokoelmia, joita rakennamme omiksi itseriittoisiksi kokonaisuuksikseen erillisillä profiileilla ja arvioinneilla. Niiden sijaan siirrymme yhteen jaettuun kirjastoverkon tasoiseen kokoelmaan, joka elää toimipisteiden välillä asiakaskäyttäytymisen mukaan. Asiakas ei ole enää vain kokoelmatyön kohde, vaan aktiivinen kokoelmaa määrittävä ja muokkaava toimija. Kelluvassa kokoelmassa ”asiakkaan ääni” tulee kuuluviin hyvin konkreettisella tavalla – ja meidän on oltava kuulolla.

Kelluvassa kokoelmassa kirjat ja muut aineistot siis kiertävät toimipisteiden väliä: oman toimipisteesi tavaraa lähtee eri kirjastoihin, muiden toimipisteiden kirjoja tulee sinun kirjastoosi. Yön yli ei tapahdu mitään dramaattista, mutta hieman pidemmällä tähtäimellä muutos on tuntuva. Muutos tuntuu aineistovalikoimassa, tiloissa, työkäytännöissä, koko kirjaston elämässä.

Espoon kaupunginkirjaston alueet ja toimipisteet ovat olleet perinteisesti kokoelman suhteen hyvin itsenäisiä ja itseohjautuvia. Paikallisten erilliskäytäntöjen määrä on kasvanut vuosien ja vuosikymmenten mittaan suureksi. Tämä on ollut ihan käypä toimintakulttuuri suljettujen erillisten kokoelmien oloissa: usein pitkälle viritettyjen paikalliskäytäntöjen tarkoitus on ollut tehdä asiat viimeisen päälle hyvin asiakkaita ja työntekijöitä varten.

Kellutuksen myötä erilliset paikalliskäytännöt käyvät kuitenkin mahdottomiksi. Ne toisivat jatkuvaa epäjatkuvuutta kirjaston arkityöhön. Toimivan arjen edellytys on, että kokoelmien peruskomponentit ovat olennaisilta osin yhteneviä, tarroitus ja muut merkinnät samoin.

Aineiston keskitetty käyttökuntoon saattaminen luo yhtenäisyyttä tästä eteenpäin. Kertaluontoisena savottana meillä on olemassa olevien kokoelmien rakenteiden ja merkintöjen yhtenäistäminen, jota on tehty jo keväästä saakka. Kellutus-projektiryhmä on kiertänyt kaikki toimipisteet tästä näkökulmasta: olemme katsoneet isoa ja pientä, etsineet epäjatkuvuuskohtia jotka voimme tässä vaiheessa tasoittaa jatkuvuuskohdiksi. Olemme kirjanneet tehtävälistaa, joka on muodostunut pitkäksi. Samalla on vahvistunut hallinnan tunne: kyllä tämä tästä. Mitään suurta, ylitsekäymätöntä ongelmaa ei ole tullut vastaan, vaan lähes pelkästään tarkkarajaisia, verrattain helposti selätettäviä kipukohtia. Mutta työtä ne vaativat: tarroituksen yhtenäistäminen, takautuva genretys yms. vaatii hihojen käärimistä ja tekemistä. Kuitenkin ”parempi kertarutina kuin ainainen kitinä” – jo lyhyellä tähtäimellä säästämme paljon työtä ja harmaita hiuksia, kun toimimme nyt. Johtoryhmä käsittelee kellutuskartoituksen toimenpide-esitykset 6.10., sitten päästään hommiin.

Lisäksi edessä on kokoelmanhoidollisten työkäytäntöjen uudelleenmäärittelyä. Minä ja muut kellutusryhmäläiset puhumme jo aika vakuuttavasti kokoelma-asioista, mutta horjuvasti näistä työkäytännöistä. Tähän on syynä yksinkertaisesti se, että emme tiedä. Emme tiedä, miten ja missä mitassa tasapainotusta kannattaa tehdä, mikä muuttuu poistotyössä, miten kellutuksen hyödyt saadaan logistisessa prosessissa täysimääräisesti irti. Näitä kokoonnumme yhdessä pohtimaan työpajoihin marraskuussa. Haravoimme myös tietämystä kirjallisuudesta sekä niistä kirjastoista, joilla on jo kokemusta kelluttamisesta, kuten Oulusta ja Uuden-Seelannin Aucklandista.

Vaikka kaikki ei ole selvää tai valmista, voimme olla turvallisella mielellä: hyvät käytännöt löytyvät kyllä. Hyvin monenlaiset kirjastot, myös meidän kokoisemme ja näköisemme, ovat siirtyneet onnistuneesti kellutukseen. Muutos on kasvattanut asiakastyytyväisyyttä, lainausta sekä kokoelman kiertoa, ja samaan aikaan vähentänyt kustannuksia.

Kellutuksessa onnistumisen avain on katseen nostaminen omasta toimipisteestä koko kirjastoverkon tasolle. Meidän täytyy ottaa toistemme onnistuminen omaksi asiaksi: kukaan ei voita, elleivät kaikki voita. Osaoptimointi, hyödyn maksimointi omalle toimipisteelle muiden kustannuksella, on lyhytnäköistä omaan jalkaan ampumista. Kaikki asiakkaat ovat meidän omia asiakkaita, minkään muunlaisia asiakkaita ei olekaan.

Miika Miettunen
aineistopäällikkö, Espoon kaupunginkirjasto

 

 

Julkaistu kohteessa Jory, kokoelma
3 comments on “Kelluva kokoelma ei sammaloidu
  1. Janne Luotola sanoo:

    Hei,

    Minua askarruttaa, kuinka monta prosenttia kirjastojen aineistosta on hyllyssä ja kuinka monta prosenttia asiakkaiden kodeissa? Entä kuinka paljon jossakin muualla?

    Toisin päin ajateltuna: kuinka suuria kirjastoja Helsinkiin pitäisi vielä rakentaa, jos kaikki kirjat palautettaisiin pysyvästi hyllyyn?

    Vielä voisin heittää leikillisen ajatuksen, että voisiko kirjaston kirjoja kelluttaa asiakkaiden kotona? Laina päättyisi vasta, kun joku muu haluaisi saman kirjan, ja kirja välitettäisiin suoraan seuraavalle asiakkaalle?

  2. Miika Miettunen sanoo:

    Minulla ei ole hyllässä/lainassa -suhteesta HelMet-tason lukuja. Yksittäisissä toimipisteissä lainassa olevien osuus vaihtelee karkeasti ottaen viidenneksestä kolmannekseen.

    Jos kaikki kirjat yhtäkkiä palautettaisiin, kirjastot toki tukkeutuisivat saman tien. Mutta aineisto on hankittu käytettäväksi, ja pyrimme monin keinoin kasvattamaan aineiston käyttöä ja kiertoa.

  3. Marjut Saloniemi sanoo:

    Minä puolestani en usko, että aineiston kelluttaminen asiakkaiden kodeissa onnistuisi. Sen verran tavallisia ovat nykyiselläkin systeemillä tilanteet, että aineisto ei meinaa löytyä, kun se pitäisi palauttaa.

    Jos vähemmän kysytty aineisto olisi asiakkaalla vaikkapa puoli vuotta eikä hänellä olisi mitään ennakkotietoa, milloin se pitää palauttaa, hän suhtautuisi siihen aika helposti kuin omaansa. Saattaisi jättää vaikka mökille, vaikka tietäisi, että ei tule käymään siellä moneen kuukauteen. Ynnä muuta vastaavaa.

    Toisaalta kirjat ovat kirjastossa myös siksi, että niitä voi selailla ja valita itselleen sopivia, jos toive ei ole ihan tarkka. Vaikkapa lasten eläinkirjoista tai elämäntaito-oppaista. Tietokirjoista voi tarkistaa tietoja jne. Jos lähes kaikki kirjat olisivat asiakkaiden kotona, ei tällainen monelle mieleinen kirjastonkäyttö olisi mahdollista.

    Marjut S.
    tiedottaja
    Espoon kaupunginkirjasto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*