Tervetuloa kirjastoon, isot ja pienet uudet asiakkaat!

 

Alkusyksy on uusien kirjastokorttien tekemisen aikaa. Mitä kaikkea Helmet-kirjastokortilla saakaan?

Nyt on jo elokuu. Kirjastoissa se tarkoittaa erityisesti koululaisten ja opiskelijoiden tuloa kirjastoon ja ja uusien kirjastokorttien tekemistä. Se on iloista ja vauhdikasta aikaa!

Jo useita vuosia ovat Helmet-kirjastot muistaneet jokaista espoolais-, helsinkiläis-, kauniais- ja vantaalaista ekaluokkalaista kutsulla kirjastoon ja kirjalahjalla. Toisille on kirjasto ollut tätä ennenkin tuttu paikka mutta monen asiakkuus alkaa käynnistä kirjastossa Helmet-ekaluokkalaiskampanjan yhteydessä – joko vanhempien tai koko oman luokan kanssa.

Koululuokkien kirjastokäynnit, kirjavinkkaukset heille sekä lukupaikat ovat haluttuja palveluitamme koko lukuvuoden. Aina ei lasten tai koululaisten tarvitse lähteä kirjastoonkaan asti. Monessa koulussa käy kirjastoauto säännöllisesti, ja ensimmäisen kirjastokortin hankkiminen ja lainaaminen hoituu sitä kautta.

Kirjastolle uusien asiakkaiden vastaanottaminen on keskeinen palvelu. Juuri silloin haluamme kertoa, mitä kaikkea kirjasto tarjoaa: kirjailijavieraita, 3D-tulostusta, skannerin, kirjanäyttelyitä, satutunteja ja paljon muuta!

Pääkaupunkiseudulla ja kuten kirjastokimpoissa yleensäkin, erityistä iloa minulle tuo se, että asiakkuus syntyy kerralla neljään kaupunkiin. Yhdellä kortilla saa Suomen ainoan metropolin kaikki palvelut (Helmet = Helsinki Metropolitan Area Libraries). Olin jäsenenä projektissa, jonka tuloksena vuonna 2003 otettiin käyttöön seudun yhteinen kirjastojen it-järjestelmä eli lyhyemmin kirjastojärjestelmä. Työ ennen käyttöönottoa kesti melkein neljä vuotta. Pääkaupunkiseudulla lainataan ja varataan paljon. Se vaatii suorituskykyä, jota vanhalla järjestelmällämme ei ollut.

Yhteinen kirjastojärjestelmä on mahdollistanut kiinteän yhteistyön myös muissa asioissa: tapahtumat, markkinointi ja verkkopalvelut ovat näistä hyviä esimerkkejä. Ropecon-roolipelitapahtumassa kirjastot olivat juuri yhteisvoimin esillä, ja Helmet.fi-sivut ovat Suomen arvostetuimpien brändien joukossa. Chat- ja Kysy kirjastonhoitajalta -palvelut hoidetaan yhdessä ja niitä käytetään paljon. Verkkoaineistojen lisenssit hankitaan yhdessä, joten lainattavaksi tulevan e-kirjan hinta on huokeampi.

Jokainen kirjoitettu kirjastokortti antaa saajalleen mahdollisuuden, jota ei kannata sivuuttaa. Huomaathan, että voit nopeuttaa kortin saamista rekisteröitymällä ennakkoon. Muista ottaa mukaan henkilötodistus ja paljon kysymyksiä, kun tulet hakemaan korttia!

Lapsellesi voit hankkia oman kirjastokortin, kun ryhdyt hänen takaajakseen. Alaikärajaa ei ole.

Käännä siis sivua, paperilla tai digitaalisesti!

Oili Sivula
Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Tapiolan kirjasto

ja

Marjut Saloniemi
Viestintäkoordinaattori
Espoon kirjastot

Kuva:
Taikuri Laajalahden kirjastossa. Erja Tuhkanen/Espoon kaupunginkirjasto

Yleisradio, Helmet ja sananvapaus – sananvapauskeskustelu, jota ei käyty

Tämä on jännittävä, kirjastosta nähty ja siltä osin omakohtaisestikin koettu tarina yhden Yleisradion päätöksen kätilöimästä tapahtumaketjusta kansanvallassa.

Yleisradion marraskuun Terrafamen uutisoinnista virinnyt keskustelu sai jatkoa helmikuun lopulla, kun Yleisradion jo esitettäväksi sovittu Julkinen Sana -ohjelman sananvapautta käsittelevä jakso hyllytettiin.

Ohjelmaan oli jo lupautunut uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Venäläinen Yleisradiosta sekä ennen joulua Ylestä eronnut Jussi Eronen, joka oli toiminut Ylessä ajankohtaistoimituksen esimiehenä.

Aikaisemmin Yleisradiosta oli jo omasta aloitteestaan lyhyen ajan sisällä eronnut Erosen lisäksi myös toimittaja Salla Vuorikoski ja asiaohjelmien Susanne Päivärinta. Ruben Stiller on ilmoittanut siirtyvänsä tv:n Pressiklubista radioon.

Tilanne, jossa usea huipputoimittaja jättää ”yhtäkkiä” paikkansa on poikkeuksellinen.

Koska Helmet on muisti- ja välittäjäorganisaatio, ajattelin että voisimme sen edustajina Yleisradion peruutetun tilaisuuden sijaan tarjota mahdollisuuden puheenvuoroon sananvapauden edistämiseen kykeneville ja mieliville tahoille. Tarkoituksena ei ollut puuttua Ylen sisäisiin asioihin, vaan hahmottaa journalismin ja sen tekijöiden nykyistä roolia kansanvallassa.

Tämä tarkoitti minulle käytännössä keskustelutilaisuutta jossain espoolaisessa aluekirjastossa. Johtomme suhtautui ajatukseen myönteisesti ja valitsimme paikaksi Tapiolan kirjaston.

Keskustelutilaisuuden soveliaaksi kokoonpanoksi näin parhaana sellaisen, mikä eniten voisi edesauttaa mahdollista saavutettavaa yhteistä ymmärrystä journalististen periaatteiden mahdollisimman kattavasta toteutumisesta. Niinpä päätimme kutsua paikalle sananvapaudesta huolestuneita tai siitä erityisessä vastuussa olevia viimeisten julkisten teemaan liittyvien tapahtumien asianosaisia. Kutsun saivat Yle (jonka kutsun lupasi sen tiedottaja välittää perille),  Ylen ajankohtaistoimituksesta lähteneet toimittajat, toimittaja Ruben Stiller, Julkinen sana -ohjelman tuottaja sekä järjestöistä Suomen Journalistiliitto sekä Päätoimittajayhdistys. Toki myös kirjaston oli määrä olla tilaisuudessa mukana, ainakin isäntänä.

Yksi juju oli, että tilaisuus oli tarkoitus pitää samaan aikaan kuin suunniteltu ohjelma oli ollut lähettää – eli keskiviikkona 1.3. kello 12.20. Toinen juju oli aikeemme streamata keskustelu Helmet-verkkoon – jolloin sitä ilman erityistä ilmoitteluakin olisi seurannut määrällisesti kohtuullisen laaja yleisö.

Lähetin kutsut sähköpostitse tiistaina 21.2. – siis runsasta viikkoa ennen keskustelutilaisuutta. Sain vastaukset keskiviikkona 22.3. Journalistiliitolta ja Päätoimittajayhdistykseltä sekä muutamaa päivää myöhemmin lomaansa viettäneeltä ajankohtaistoimituksen esimiehenä Ylessä toimineelta Jussi Eroselta.

Journalistiliiton puheenjohtaja Hanne Aho ja Jussi Eronen vastasivat kutsuun myöntävästi. Päätoimittajayhdistyksen pääsihteeri Kalle Heiskanen kertoi, ettei saanut ketään yhdistyksen johtokunnasta suostumaan osallistumaan tilaisuuteen.

Loput kutsutut, Yleisradio muiden muassa, eivät reagoineet kutsuun lainkaan.

Keskiviikkona 22.3. alle tunti Aholta saamani vastauksen jälkeen Julkisen sanan neuvosto antoi julkisuuteen Yleisradion marraskuista Terrafame-uutisointia koskeneen ratkaisun, jossa kysymys oli ollut siitä, oliko Yleisradio rikkonut Journalistin ohjeiden kohtia 1–3 ja että oliko Ylen johto rajoittanut toimittajien sananvapautta. Yle sai kantelusta langettavan päätöksen äänestystuloksella 6-6, puheenjohtajan äänen ratkaistua äänestyksen. JSN:n mukaan tapauksessa oli nähtävissä paljon piirteitä, joita voi tulkita siten, että päätoimittaja oli taipunut ulkopuoliseen painostukseen. Seuraavana päivänä torstaina 23.2. Yleisradio ilmoitti julkisuudessa asettavansa ulkopuolisen selvitysmiehen tutkimaan journalistista päätöksentekoaan. Valittu oli Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää.

Tämän jälkeen Journalistiliiton Hanne Aho ilmoitti vetäytyvänsä suunnitellusta keskustelutilaisuudesta kertoen tässä tilanteessa olevan parasta antaa Ylelle työrauha tilansa selvittämiseen. Me järjestäjinä sekä Jussi Eronen olimme samaa mieltä. Tilaisuutta ei sillä kertaa pidetty. Toukokuun puolivälissä 15.5. selvitysmies Olli Mäenpää julkaisi raporttinsa, jossa hän totesi, että Ylen on parannettava riippumattomuuttaan. Helsingin Sanomissa sunnuntaina 28.5. julkaistiin Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan ja vastaavana päätoimittajan Atte Jääskeläisen haastattelu, jossa hän esitti yhtenä vaihtoehtona Ylelle olevan perustaa oma itsesäätelyelin Julkisen sanan neuvoston jäsenyyden sijaan. Seuraavana päivänä 29.5. Ylen hallintoneuvosto ja toimitusjohtaja ”yhteisymmärryksessä” päätoimittaja Atte Jääskeläisen kanssa sopivat hänen erostaan.

____________________________________________________________________________

Rajankäynti liittyy aina sananvapauden laadun tunnistamiseen. Kun sen määrittelyä tekee yksittäinen johtava tiedonvälitysorganisaatio, on sen hallintoelimien lisäksi muun yhteiskunnan sekä oikeus että velvollisuus tarvittaessa osaltaan ottaa kantaa. Uusi kirjastolaki edistäessään ”aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta” tukee tätä.

Ajatus esittää Yleisradion Julkinen sana -ohjelman peruutuksen ilmaan jättämät kysymykset kirjaston tarjoamalla foorumilla oli oman tietämykseni mukaan ensimmäinen kerta, kun yksi julkinen organisaatio koki erityistä vastuuta toisen julkisen organisaation tehtävien täydentämiseksi tavoitteena yleisten perustuslaillisten oikeuksien kattava toteututuminen.  Tilaisuus, jota ei pidetty, oli yksi Espoon kaupunginkirjaston vuoden tärkeimmistä kirjastotapahtumista.

Pieni askel kirjastolle, uudet koordinaatit navigointiin yhteiskunnalle.

Timopekka Sillantaus
Kirjastonhoitaja
Espoon kaupunginkirjasto

Kirjaston tulevaisuuteen kurkistettiin 14.12.2016 Ison Omenan palvelutorilla

Ison Omenan kirjastossa Palvelutorilla visioitiin, millaista kirjastossa voi olla jo vuonna 2021. Paikalla olivat palvelurobotit Pepper ja Nao. Virtuaalilaseihin sai käydä tutustumassa Ison Omenan kirjaston pajassa. Myös netissä asuviin robotteihin kuten Alice tutustuttiin.

Päivän esitykset voit katsoa tästä:

Omatoimi 2021 (Taru Björkman, Ellen Karhulampi ja Marjut Saloniemi)

Kirjastorobotti Victorian päivä (Markku Lehikoinen ja Jaakko Sannemann)

Kirjastotiloista ja logistiikasta (Urho Kaipainen, Miika Miettunen ja Mikko Hämäläinen)

Tulevaisuuden kirjastotyö  Mikko Kaunisto ja Riikka Utriainen

Päivän päätteeksi kävivät esitysten pitäjät ryhmäkeskusteluja yleisön kanssa ja tulokset kirjattiin lyhyesti:

Ryhmätyön muistiinpanot Mikko H

Ryhmätyö Pitäisikö olla jokin kokonaan uusi siirrettävä kirjastoyksikkö Marjut S

Aluekirjasto omatoimikirjastona Markku L

 

Jääkö Espoonlahti edelleen ilman aluekirjastoa?

Espoonlahteen on suunniteltu aluekirjastoa yli kymmenen vuotta. Hanke on jarrutellut, koska poliittista yksimielisyyttä alueen kirjastojen tulevaisuudesta ei tahtonut löytyä tai lama on estänyt investoinnin. Lopulta vuonna 2014 päädyttiin aiempien päätösten mukaisesti tukemaan aluekirjastomallia.

Uusimman suunnitelman mukaan Espoonlahden aluekirjaston yhteyteen rakennettaisiin myös kulttuuritila. Aluekirjasto-kulttuuriareenan hankesuunnitelma valmistui viime vuoden lopussa, mutta lopullista päätöstä rakentamisesta ei ole tehty. Eikä ehkä lähivuosina tehdäkään. Tällä kertaa jarrumiehenä on raha. Metron rakentaminen ja homekoulujen korjaukset tyhjentävät kovaa vauhtia kaupungin rahakirstua. Talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelman mukaan kaupungin investointeja on tulevina vuosina supistettava kymmeniä miljoonia. Kukaan ei tässä vaiheessa osaa sanoa, kuuluuko Espoonlahden aluekirjasto-kulttuuriareena supistettavien joukkoon, mutta siltä vahvasti näyttää.

 

asukastilaisuudet

Espoonlahtelaisilta kysyttiin 2014 mielipiteitä alueen kirjastopalveluiden järjestämisestä.

Jos Espoonlahti jää ainoana ja väestömäärältään Espoon toiseksi suurimpana alueena ilman aluekirjastoa, Soukan ja Kivenlahden kirjastot olisi peruskorjattava. Peruskorjauksetkin maksavat, eikä rahaa niihinkään ole osoitettu. Soukan kirjasto valmistui yli 40 vuotta ja Kivenlahden kirjasto yli 30 vuotta sitten, eikä kumpaakaan ole vuosien varrella peruskorjattu. Kiireisimmäksi korjauskohteeksi ovat viime aikoina osoittautuneet Soukan kirjaston ulkoraput, joiden laatat irtoavat nopeammin kuin niitä ehditään korjata. Yksi vakava asiakkaan loukkaantuminen rapuissa on jo tapahtunut. Toivottavasti se jää viimeiseksi. Kivenlahden kirjasto odottaa puolestaan sisäilmatutkimusta. Pahimmassa tapauksessa joudumme sulkemaan kirjastot lähivuosina.

Kolme vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan iso osa espoonlahtelaisista kirjastonkäyttäjistä käyttää jotain muuta kuin oman alueensa kirjastoa. Hyvin varustetut nykyaikaiset aluekirjastot houkuttavat erityisesti nuoria aikuisia. Yksi syy muiden alueiden kirjastojen käyttöön on esteettömyys. Lastenvaunuja käyttävät pikkulapsiperheet ja liikuntaesteiset eivät valitettavasti Soukan kirjastoon pääse, vaikka palvelisimme heitäkin mielellämme. Soukan ja Kivenlahden kirjastoihin ovat jääneet asiakkaiksi erityisesti koululaiset, nuoret ja varttuneempi väki. Heille lähikirjasto on tärkeä ja rakas paikka. Jos joudumme lähivuosina miettimään väistötiloja, päädymme luultavasti hajauttamaan palveluja. Mihin lehtien lukijat? Mihin koululaiset ja isommat nuoret? Noudetaanko varaukset jatkossa kirjastoautosta? Vastaavan kokoisia tiloja ei alueelta löydy. Palvelujen hajauttaminen on ikävä ajatus, mutta se voi muutaman vuoden kuluttua olla todellisuutta. Espoonlahtelaiset ansaitsisivat toki parempaa eli ihan yhtä hyvät kirjastopalvelut kuin muillakin espoolaisilla on!

Eeva Jäppinen
Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Espoonlahti

New world, new library

On Friday we spent time in Stockholm. We as the board of directors of Espoo City Library. Evening before we worked for three hours on the strategy of Culture for Espoo City .

In a beautiful way the art we enjoyed had a lot to do with the thoughts we thought. This is the wisdom of our leader or my head makes it work. I choose wisdom, thank you Jaana Tyrni!

I start my story with the latter museum. Liljevalchs konsthall opened 1916 as the first gallery for modern art only in Stockholm.

Two of us visited Liljevalchs, others visited Fotografiska.

Oilin_juttu2

Utopian Bodies in Liljevalchs highlighted the various ways future is made or forecasted in fashion. How we produce materials, reuse materials, focus attention to what the wearer thinks or wants to affect the thinking of others. In Tapiola library it is possible to use intelligent sewing machine to make some of the things we saw as the future in a museum! There is not an intelligent sewing machine in every Finnish library but our Makerspaces are places where you have a possibility to have a look and possibly make the future. 3D printing and t-shirt workshops are perhaps microscopic activities in the universe but efficient enough tools to make people think and learn together. And those possibilities I mention here are only part of what we do.

Oilin_juttu3

Modernamuseet

In the Modern Museum we saw Olafur Eliasson and a photo exhibition about the Roma in Sweden.
Eliasson has an unique vision of our world and gives a chance to have an event for a group even without facilitators at hand. The geometrical shapes and possibility to build together new items gives a vies to the beauty of our world beyond our everyday eyes. There is shape and meaning that we have to think about before we can see it.

Anna Riwkin and Björn Langhammer have taken photographs of the Roma of Sweden. With the photographs is books and other materials that tell the story of the minority that hopefully does not foresee how the new minorities are about to be treated. Finnish libraries do their best not to let the past happen again.

Oili Sivula
District Manager of Library Services

Yhteistyötä kirjamessuilla

Kun Helsingin kirjamessujen 2015 teemamaaksi viime vuoden lopulla ilmoitettiin Venäjä, kirjailija Sofi Oksanen kritisoi valintaa voimakkaasti sanoen kirjamessuista muodostuvan Venäjän valtion propagandakanava. Oksanen sai lausunnoillaan runsaasti huomiota mediassa. Ottamatta kantaa Oksasen vaikuttimiin, voi nyt Kirjamessujen jälkeen sanoa hänen pelkonsa olleen turhaa. Ilmeisesti Oksanen oletti, että kirjamessujen teemaan liittyvän ohjelman tuottaa yksinomaan Venäjän valtion virastot ja suurlähetystö. Venäläinen nykykirjallisuushan itsessään on hyvin monimuotoista ja moniäänistä.

Sellon kirjastossa sijaitseva Venäjänkielinen kirjasto osallistui kirjamessuille yhteisellä osastolla Cultura-säätiön ja Suomi-Venäjä-Seuran kanssa. Messuosastolla ja venäläistä kirjallisuutta käsittelevän ohjelman järjestämisessä teimme edellä mainittujen tahojen lisäksi yhteistyötä Venäläisen kirjallisuuden seuran, Amnesty Internationalin, Into Kustannuksen sekä Helsingin yliopiston Venäjän kielen ja kirjallisuuden laitoksen kanssa.

Järjestimme yhteistyökumppaneidemme kanssa messuille ja sen oheistapahtumiin lukuisia kuuluisia venäläisiä kirjailijoita kuten Boris Akuninin, Viktor Jerofejevin, Jevgeni Vodolazkinin, Elena Tsizovan ja Artemi Troitskin.

Akunin, Vodolazkin, Tsizova ja Jerofejev osatollamme, tulkkina Mika Pylsy

Akunin, Vodolazkin, Tsizova ja Jerofejev osatollamme, tulkkina Mika Pylsy

Kun kerran kuuluisia kirjailijoita oli Suomeen asti saatu, niin heitä oli syytä kierrättää muuallakin kuin messuilla. Akunin ja Troitski kävivät kirjailijavierailulla Sellon kirjastossa Polina Kopylovan haastateltavana. Tieto tapahtumasta oli levinnyt hyvin Suomessa asuvien venäjänkielisten joukossa ja niinpä tapahtuman yleisömäärä olikin yli 400 henkeä. Itse messuilla Venäjänkielinen kirjasto oli mukana järjestämässä erillisessä luentosalissa käytyä paneelikeskustelua kirjallisuuden ja kirjailijan asemasta Venäjällä. Paneelikeskustelun veti Helsingin yliopiston Venäjän kirjallisuuden ja kulttuurin professori Tomi Huttunen ja siihen osallistuivat kirjailijoista Akunin, Jerofejev, Tsizova ja Vodolazkin.

Akunin Sellon kirjastossa

Boris Akunin Sellon kirjastossa

Kirjamessuosastomme ohjelma koostui muun muassa Amnestyn kirjapiireistä, kirjailijoiden haastatteluista, satutuokiosta, kääntäjien keskustelusta, kielikahviloista ja musiikkiesityksestä. Lisäksi paneeliin osallistuneet kirjailijat olivat osastolla yleisön haastateltavina. Kiivaaksikin äitynyt keskustelu veti osastollemme runsaasti yleisöä, mikä ei ollut suuri ihme; onhan Akunin kirjamyynnillä mitattuna todennäköisesti suosituin messuilla vierailleista kirjailijoista.

Akunin, Vodolazkin, Tsizova ja Jerofejev vetivät osastolle yleisöä

Akunin, Vodolazkin, Tsizova ja Jerofejev vetivät osastolle yleisöä

Venäjänkielisen kirjaston messuille osallistumisen tavoite oli kasvattaa tunnettuuttaan venäjän kielestä ja kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten keskuudessa ja toisaalta kehittää yhteistyötä tahojen kanssa, joilla on Venäjänkielisen kirjaston kanssa samansuuntaiset intressit.

Neljänsadan venäjänkielisen saapuminen seuraamaan kirjailijavierailua Selloon oli juuri se mihin pyrimme: nyt tuo joukko tietää mikä ja missä Venäjänkielinen kirjasto on. Messutyöryhmällämme oli omat epäilyksensä kuinka paljon venäjänkielistä yleisöä messuille ylipäätään tulee. Käytännössä osoittautui, että lukuisat messuilla käyneet venäjänkieliset etsivät sieltä nimenomaan sellaisia toimijoita, joilla oli tarjota jotain venäjään liittyvää. Myös lukuisat venäjän kielestä ja kulttuurista kiinnostuneet suomenkieliset tulivat tutustumaan osastoomme. Yleisin kysymys osastollamme taisi olla ”missä Venäjänkielinen kirjasto sijaitsee?”.

Hankilökuntaamme

Osastomme ohjelma olisi jäänyt sangen vaatimattomaksi, jos olisimme joutuneet järjestämään sen omin voimin. Yhteistyö etenkin Cultura-säätiön ja Suomi-Venäjä-Seuran kanssa tuotti osastollemme monipuolisen kattauksen ohjelmaa ja ennen kaikkea sitä oli tarpeeksi. Osaston keskeinen sijainti ja lukuisat ohjelmanumerot takasivat sen, että hiljaisia hetkiä ei kovin paljon ollut. Unohtaa ei sovi myöskään Amnestyn ja Venäläisen kirjallisuuden seuran panosta osastomme ohjelmassa.

satumummot

 

Yhteistyömme sujui mainiosti ja ainakaan Venäjänkielisen kirjaston näkökulmasta messut eivät olisi paremmin voineet mennä. Niinpä kiitettävien lista on pitkä:

Vantaan ja Helsingin kaupunginkirjastot antoivat venäjäntaitoisia työntekijöitään osastollemme esittelemään Venäjänkielisen kirjaston toimintaa Espoon kaupunginkirjaston työtekijöiden seuraksi. Siitä suuri kiitos seudullisille yhteistyökumppaneillemme. Venäjänkielistä kirjastoa olivat jokainen omalla ihanalla persoonallisella tyylillään messuosastolla edustamassa HelMet-kirjastojen työntekijät Alina Hämäläinen, Anja Kröger, Ester Kanajeva, Helena Hellberg, Irina Golysheva, Mila Radtsenko, Natalia Essina, Olga Bykova, Sirpa Sulkava, Svetlana Mukkulainen ja Valentina Heinonen. Lämpimät kiitokset heille kaikille.

Yhteistyökumppaneistamme suuri kiitos Cultura-säätiölle ja Suomi-Venäjä-Seuralle kokonaisuudessaan ja erityisesti heidän edustajilleen Anneli Ojalalle ja Merja Jokelalle tiiviistä ja hyvähenkisestä yhteistyöstä. Kirjamessutoimikuntaa edustanut Esko Nick antoi meille korvaamatonta taustatietoa ja vinkkejä messujärjestelyihin liittyen. Kiitos siitä hänelle. Suuri kiitos myös miltei kaiken messuilla järjestetyn Venäjään liittyvän ohjelman taustavaikuttajana toimineelle Tomi Huttuselle. Hänen henkilökohtainen panoksensa messujen teemamaan monipuoliseen käsittelyyn oli valtava.

Henkilökohtaisesti haluan kiittää erityisesti omaa messutyöryhmäämme. Ohjelmasta, markkinoinnista ja palveluiden esittelystä vastasivat Dmitry Zherbin, Erna Marttila, Inna Vunukainen, Anna Taitto ja Katia Shklyar. Ilman heitä Venäjänkielisen kirjaston osallistuminen messuille ei olisi onnistunut. Anu Kytömäki suunnitteli ja toteutti paljon kehuja saaneen osastomme ammattilaisen varmuudella. Suuri kiitos myös hänelle. Kiitokset myös tiedotuksessa avustaneelle Marjut Saloniemelle.

Lisäksi lukuisat henkilöt olivat jossain vaiheessa kirjamessuprojektiamme antamassa meille korvaamatonta apua ja asiantuntemusta. Kiitos myös kaikille heille.

Juha Kortesluoma, palvelupäällikkö
Sellon kirjasto

Merkitty: ,

Kelluva kokoelma ei sammaloidu

Kellutus on ollut kirjaston elämässä vahvasti ”pöydällä” keväästä asti. Jutun juoni sen kuin tihenee – vuoden viimeiset kuukaudet tulevat olemaan intensiivistä valmistautumista kellutuksen alkamiseen alkuvuodesta 2016.

Kellutus on järjestelmämekaniikaltaan äärimmäisen yksinkertainen muutos: nide kotiutuu sinne, minne se palautetaan. ”That’s it” – siinä kaikki. Tämä yksinkertainen muutos aiheuttaa kuitenkin mittavia kerrannaisvaikutuksia. Enää meillä ei ole toimipistekohtaisia suljettuja kokoelmia, joita rakennamme omiksi itseriittoisiksi kokonaisuuksikseen erillisillä profiileilla ja arvioinneilla. Niiden sijaan siirrymme yhteen jaettuun kirjastoverkon tasoiseen kokoelmaan, joka elää toimipisteiden välillä asiakaskäyttäytymisen mukaan. Asiakas ei ole enää vain kokoelmatyön kohde, vaan aktiivinen kokoelmaa määrittävä ja muokkaava toimija. Kelluvassa kokoelmassa ”asiakkaan ääni” tulee kuuluviin hyvin konkreettisella tavalla – ja meidän on oltava kuulolla.

Kelluvassa kokoelmassa kirjat ja muut aineistot siis kiertävät toimipisteiden väliä: oman toimipisteesi tavaraa lähtee eri kirjastoihin, muiden toimipisteiden kirjoja tulee sinun kirjastoosi. Yön yli ei tapahdu mitään dramaattista, mutta hieman pidemmällä tähtäimellä muutos on tuntuva. Muutos tuntuu aineistovalikoimassa, tiloissa, työkäytännöissä, koko kirjaston elämässä.

Espoon kaupunginkirjaston alueet ja toimipisteet ovat olleet perinteisesti kokoelman suhteen hyvin itsenäisiä ja itseohjautuvia. Paikallisten erilliskäytäntöjen määrä on kasvanut vuosien ja vuosikymmenten mittaan suureksi. Tämä on ollut ihan käypä toimintakulttuuri suljettujen erillisten kokoelmien oloissa: usein pitkälle viritettyjen paikalliskäytäntöjen tarkoitus on ollut tehdä asiat viimeisen päälle hyvin asiakkaita ja työntekijöitä varten.

Kellutuksen myötä erilliset paikalliskäytännöt käyvät kuitenkin mahdottomiksi. Ne toisivat jatkuvaa epäjatkuvuutta kirjaston arkityöhön. Toimivan arjen edellytys on, että kokoelmien peruskomponentit ovat olennaisilta osin yhteneviä, tarroitus ja muut merkinnät samoin.

Aineiston keskitetty käyttökuntoon saattaminen luo yhtenäisyyttä tästä eteenpäin. Kertaluontoisena savottana meillä on olemassa olevien kokoelmien rakenteiden ja merkintöjen yhtenäistäminen, jota on tehty jo keväästä saakka. Kellutus-projektiryhmä on kiertänyt kaikki toimipisteet tästä näkökulmasta: olemme katsoneet isoa ja pientä, etsineet epäjatkuvuuskohtia jotka voimme tässä vaiheessa tasoittaa jatkuvuuskohdiksi. Olemme kirjanneet tehtävälistaa, joka on muodostunut pitkäksi. Samalla on vahvistunut hallinnan tunne: kyllä tämä tästä. Mitään suurta, ylitsekäymätöntä ongelmaa ei ole tullut vastaan, vaan lähes pelkästään tarkkarajaisia, verrattain helposti selätettäviä kipukohtia. Mutta työtä ne vaativat: tarroituksen yhtenäistäminen, takautuva genretys yms. vaatii hihojen käärimistä ja tekemistä. Kuitenkin ”parempi kertarutina kuin ainainen kitinä” – jo lyhyellä tähtäimellä säästämme paljon työtä ja harmaita hiuksia, kun toimimme nyt. Johtoryhmä käsittelee kellutuskartoituksen toimenpide-esitykset 6.10., sitten päästään hommiin.

Lisäksi edessä on kokoelmanhoidollisten työkäytäntöjen uudelleenmäärittelyä. Minä ja muut kellutusryhmäläiset puhumme jo aika vakuuttavasti kokoelma-asioista, mutta horjuvasti näistä työkäytännöistä. Tähän on syynä yksinkertaisesti se, että emme tiedä. Emme tiedä, miten ja missä mitassa tasapainotusta kannattaa tehdä, mikä muuttuu poistotyössä, miten kellutuksen hyödyt saadaan logistisessa prosessissa täysimääräisesti irti. Näitä kokoonnumme yhdessä pohtimaan työpajoihin marraskuussa. Haravoimme myös tietämystä kirjallisuudesta sekä niistä kirjastoista, joilla on jo kokemusta kelluttamisesta, kuten Oulusta ja Uuden-Seelannin Aucklandista.

Vaikka kaikki ei ole selvää tai valmista, voimme olla turvallisella mielellä: hyvät käytännöt löytyvät kyllä. Hyvin monenlaiset kirjastot, myös meidän kokoisemme ja näköisemme, ovat siirtyneet onnistuneesti kellutukseen. Muutos on kasvattanut asiakastyytyväisyyttä, lainausta sekä kokoelman kiertoa, ja samaan aikaan vähentänyt kustannuksia.

Kellutuksessa onnistumisen avain on katseen nostaminen omasta toimipisteestä koko kirjastoverkon tasolle. Meidän täytyy ottaa toistemme onnistuminen omaksi asiaksi: kukaan ei voita, elleivät kaikki voita. Osaoptimointi, hyödyn maksimointi omalle toimipisteelle muiden kustannuksella, on lyhytnäköistä omaan jalkaan ampumista. Kaikki asiakkaat ovat meidän omia asiakkaita, minkään muunlaisia asiakkaita ei olekaan.

Miika Miettunen
aineistopäällikkö, Espoon kaupunginkirjasto

 

 

Aloitamme avaamalla ovet

BorgåEeva-lehdessä (5/2015, s39-40) kirjailija Petri Tamminen kertoo elämästään. Lapsuudesta hänellä on muisto kirjastosta: ”Pidin kirjastoista, ne olivat turvallisia ja luotettavia – ja toisaalta eksoottisia ja jännittäviä. Turvallisuutta edustivat myös kirjaston ammattilaiset, aikuiset jotka olivat hiljaisella tavalla läsnä.”

Suomenkielisen Wikipedian mukaan kirjasto on

1. kirjojen, käsikirjoitusten, karttojen, äänitteiden, kausijulkaisujen tai muiden sellaisten dokumenttien järjestetty kokoelma;

2. paikka, jossa tätä kokoelmaa säilytetään;

3. organisaatio, joka ylläpitää kokoelmaa ja tarjoaa siihen perustuvia palveluita kuten lainauspalveluita, tietopalvelua tai vastaavia

Nämä kaksi sitaattia tuntuvat kertovan aivan eri asioista. Molemmat ovat kuitenkin totta.

Suomen kirjastolaki ottaa huomioon maailman muuttumisen: kulttuurin ja viestinnän muotojen muuttumisen ja niiden merkityksen korostumisen globaalissa ihmiskunnassa. Tarjolla ovat internet, e-aineisto, mediakasvatus, tekemällä oppimisen muodot, joita koulujen kumppanina ja aikuisten hyödyksi kirjastot tarjoavat yhä enemmän. Kirjastolakia ollaan uudistamassa ja alan keskustelun perusteella tähän mennessä kirjastojen merkitys yhteiskuntarauhalle, osallisuudelle ja oppimiselle otetaan valtion tilauksessa kunnille, yleisille kirjastoille, yhä syvemmin huomioon.

Asiakkaiden ja henkilökunnan syvä kokemus usein on, että mitä tämä nyt muka on, mehän lainataan kirjoja. Sekin on totta. Se mitä lainattava aineisto on ja mitä siitä viestitään asiakkaille, toteuttaa yhä hyvin tarpeellista sananvapauden ideologiaa. Lainaaminen palveluna toteuttaa osallisuuden ja oppimisen toimeksiantoa.

Opin juuri Great Place to Work -workshopissa kolmen kehän idean. Organisaation ja kaikkien sen henkilökunnan jäsenten on tiedettävä vastaus kysymykseen MIKSI. Miksi me teemme tätä työtä? Miksi kirjasto on olemassa? Vasta sitten voimme etsiä vastauksia kysymyksiin mitä ja miten.

Omassa työssäni esimiehenä yritän kovasti olla jäämättä kahteen omaan perustotuuteeni. Kirjaston hyllymeren keskellä (mitä isompi ja syvempi, sitä parempi) olen sukeltanut eksoottiseen valtamereen. Minulla on kidukset, rannalle ei tarvitse kovin pian suunnistaa. Tyypillisen inhimillisesti eli epäloogisesti, rakastan myös härpäkkeitä. Mobiilidata taskussa taannoin nuuhkin epäuskoisen onnen vallassa Borgo Gymnasietin 1400-1800 -luvun kirjakokoelmaa. Paras päiväni aikoihin! Kuulin huhun, että on olemassa vanhan kirjan tuoksuista parfyymia. Ehkä on läheisilleni hyväksi, että en parhaiten varustelluista paikoistakaan sitä löytänyt…

Kirjastoammattilainen on sisältöjen järjestämisen ja tarjoamisen asiantuntija. Sisällöllä tulee olla käyttäjä, käyttö on ilmaista ja kaikille tarjolla. Nykymaailman taikasanat metadata, markkinointi, soittohuone, tuotteistaminen ja elinikäinen oppiminen (koska ammattilainenkin on jatkuvasti opittava uutta), e-kirjat, Pinterest, kirjanäyttely, 3D-tulostin, iPad-musiikkipöytä ja Legorobottikerhot ovat kaikki vastauksia kysymyksiin MITÄ ja MITEN. Aakkostettu hyllymetri nuotteja ei riitä yhteiskunnan ja ihmisen elämänkaaren tiedon ja elämysten tarjontaan maailmassa 2000-luvulla. Kirjojen järjestäminen hyllyyn on sivumennen sanoen erittäin tyydyttävää työtä. Järjestettävä ja arvioitava sisältö voi olla bittejä pilvessä, kävelysauvojen lainaamista tai kirjavinkkauksen videointia ja tarjontaa QR-koodin alta.

Yleisten kirjastojen tavoite Suomessa on saada tieto ja elämykset tarjolle kaikille, ilmaiseksi, riippumatta siitä kuinka taitava lukija olet, kuinka suuri palkkasi on (tai saatko palkkaa ollenkaan) tai mitä mieltä satut olemaan hallituspuolueista tällä vaalikaudella. Olemassaolon tarkoituksen kauniin yksinkertaisuuden edessä keinojen valinta on osoittautunut vaikeaksi. Espoossa on tehty kuitenkin jotakin oikein, kun kävijät ja myös lainat pysyvät hyvällä tasolla vuodesta toiseen. Kaupunki ei kurjista peruspalveluaan, koska päätöksentekijät tietävät, että vaikutus ei ehkä erotu vuoden päästä, mutta kymmenen vuoden kuluttua kyllä erottuu hyvinvoinnissa ja innovatiivisen, kulttuurin saralla valovoimaisen Espoon asukkaiden arjessa.

Pohtiessamme keväällä koko talon voimin tulevia vuosia johtoryhmä sai palautteen, että päivittäisten valintojen tueksi tarvitaan yhteinen käsitys siitä, mitä olemassaolomme tarkoitus on, mitä ja miten sitä teemme. Jatkokeskusteluissa esimiesten kesken vastaus tiivistyi Hans Swahnin aloittamaan jatkokertomukseen:

Jos Espoossa on enää yksi kirjasto ja yksi kirjastoammattilainen, töihin tullessaan hän aloittaa avaamalla ovet.

 

Seuraavat lauseet ovat vielä kirjoittamatta. Sivu on puhdas.

Merkitty: , , , , ,

Asukkaiden kirjasto

Kirjastot ovat asukkaiden tiloja, ja heille kirjastopalveluja tuotetaan. On siis syytä kuunnella, mitä asukkaat kirjastolta haluavat. Espoonlahden asukkaita on tänä vuonna kuunneltu tavallista perusteellisemmin. Heiltä kysyttiin elo-syyskuussa mielipiteitä siitä, miten kirjastopalvelut pitäisi alueella jatkossa järjestää. Samalla kysyttiin sitä, miten asukkaat arvottavat kirjaston eri palveluja, tiloja, kokoelmia ja asiakaspalvelua. Lapsille tehtiin oma kysely. Millainen on sinun kirjastosi? -tilaisuuksia järjestettiin kaikkiaan 12 kertaa eri puolilla Espoonlahtea, ja verkkokyselyyn saatiin yli 1600 vastausta. Asukastapaamisissa oli paikalla myös kulttuurilautakunnan jäseniä, joten asukkaat saivat puhua suoraan kirjastopäättäjien kanssa.

Vastausten mukaan asukkaat toivovat, että kirjastot ovat auki iltaisin ja lauantaisin, sekä koko kesän ajan. Lainojen palauttamismahdollisuus myös aukioloaikojen ulkopuolella on tärkeää. Nuorille halutaan omaa tilaa, mutta myös rauhallista tilaa kaikille yksin tai yhdessä työskentelyyn. Kirjaston esteettömyys, siisteys, turvallisuus ja hyvä sisäilma ovat tärkeitä. Halutaan myös kodikasta, iloista ja rentoa tunnelmaa. Palvelulta toivotaan asiantuntevuutta, joustavuutta, helposti lähestyttävyyttä ja reiluutta. Monet haluaisivat henkilökunnan olevan paikalla koko aukioloajan ajan. Usein vastaajat olivat ajatelleet muitakin kuin itseään: vaikka omia lapsia ei ollut, haluttiin, että kirjasto tarjoaa satutunteja ja mediakasvatusta. Lapsille mieluisinta tekemistä kirjastossa ovat pelaaminen, lukeminen tai pelkkä oleminen. He haluavat, että kirjastossa on viihtyisää ja että henkilökuntaa on helppo lähestyä.

Asukkaiden kirjasto

Nuoret toivoivat kirjastolta mm. 3D-tulostusta, erilaisia tapahtumia ja rentoa fiilistä.

Asiakaslähtöinen ajattelu on viime vuosina muuttanut kirjastojen toimintatapoja. Esimerkiksi opastukset ovat muuttuneet yhdessä oppimiseksi, jossa ei ratkota kirjastolaisen suunnittelemia tehtäviä vaan lähdetään liikkeelle kunkin asiakkaan sen hetkisestä tarpeesta. Tässä seikkailussa tiedonhaun ammattilainenkaan ei voi etukäteen tietää, löytyykö vastaus ja miten. Joskus ongelman ratkaiseekin toinen asiakas. Matkan aikana on opittu uutta puolin ja toisin.

Palvelumuotoilu on tullut kirjastoihinkin. Asiakkaita otetaan mukaan tilojen suunnitteluun ja toteutukseen. Tuore esimerkki tulee Vantaalta: Pähkinärinteen kirjasto avattiin äskettäin uudistettuna. Tilansa ja toimintakulttuurinsa täysin muuttanut kirjasto on vielä keskeneräisen näköinen. Mutta ei kauan! Kirjasto on palkannut puoleksi vuodeksi taidepedagogin, joka osallistaa asiakkaat viimeistelemään yhdessä kirjaston. Kirjastosta tulee käyttäjiensä näköinen.

Ja tämäkin on esimerkki asiakkaiden mukaan ottamisesta: Espoossa työskentelee parhaillaan hankerahoituksella työntekijä, joka osallistaa nuoria Soukassa, Kivenlahdessa, Entressessä ja Kirjasto Omenassa järjestämään itse toimintaa ja tapahtumia. Tässä projektissa nuorten oma ääni ratkaisee, ja vain nuorilta itseltään tulleet ehdotukset kelpuutetaan.

Espoonlahden kirjastoverkon tulevaisuus odottaa vielä lopullista päätöstä. Jos Espoonlahteen tulee monien toivoma aluekirjasto, sen tulo voi kestää vielä vuosia. Monet kyselyssä esiin nousseista asioista ovat kuitenkin sellaisia, että niihin voidaan vaikuttaa jo nyt. Alueen asukkaat ovat puhuneet ja aluejohtajana lupaan, että toiveita kuullaan. Espoonlahtelaisten kirjasto olkoon asukkaiden kirjasto.

Eeva Jäppinen

Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Espoonlahti

Staff member went the extra mile

Suomalaisia kirjastoja pidetään yhtenä maailman parhaista eikä vähiten siksi, että käyttöluvut ovat vaikuttavat. Viime vuonna Suomen kirjastoissa käytiin 51,3 miljoonaa kertaa ja tehtiin 92,8 miljoonaa lainaa. Vaikuttavia lukuja, mutta muuttuvassa maailmassa itsetyytyväisyyteen ei ole varaa vajota. Utelias mieli ja tekevät kädet saavat aikaan palveluja, jotka vastaavat asukkaiden muuttuviin tarpeisiin.

Joskus pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Sain upean tilaisuuden oppia uutta vieraillessani Uudessa-Seelannissa toukokuussa. Ensimmäisen viikon vietin osallistumalla Metropolitan Libraries -konferenssiin, jossa aiheena oli kirjastojen uudet roolit isoilla kaupunkiseuduilla ympäri maailmaa. Reissuni jatkui kahden viikon työharjoittelulla Aucklandin kirjastossa. Kirjasto palvelee 1,5 miljoonaa asukasta, joista 40 % on kotoisin muualta kuin Uudesta-Seelannista. Kirjasto on hyvin samankokoinen kuin HelMet-kirjastot sekä toimipisteiden että lainojen määrän osalta. Yksittäisiä kirjastoja Aucklandissa on 55 ja lainoja 17 miljoonaa.

Oli ilahduttavaa nähdä, että samat asiat ovat pinnalla kirjastoissa ympäri maailmaa. Makerspacet eli pajat ovat osa oppimisen monimuotoisuutta – enää ei opita pelkästään nenä kiinni kirjassa istumalla. Itse ja yhdessä tekeminen yhdistää kirjastoissa eri ikäisiä oppijoita. Kun auttaa vieruskaveria, saa hyvän mielen ja oppii itsekin. Kirjastot oppimisen tiloina täytyy tuunata ja sisustaa uudenlaisen oppimisen tarpeita vastaaviksi.

Espoossa tutkittiin 2013 asiakkaiden kirjastonkäyttötapoja ja löydettiin kuusi käyttäjäryhmää: Opiskelijat, Lainaavat perheet, Nuoret pelaajat ja oleskelijat, Lehtien lukijat, Muista syistä harvoin asioivat sekä Yksin varauksensa noutavat. Liekö sattumaa, että myös Aucklandin kirjaston käyttäjät jakautuvat kuuteen ryhmään: Book Library Traditionalists, Future Focussed Families, Knowledge Seekers, Study Hallers, Community Focussed Advocates ja Internet Devotees.

Aucklandin kirjasto teettää asiakastyytyväisyystutkimuksen joka vuosi. Tulosten perusteella valitaan, minkä asioiden parantamiseen kirjasto keskittyy seuraavan vuoden aikana. Kirjaston tulokset asiakastyytyväisyyden osalta ovat loistavat. Niiden parantaminen ei onnistu ilman hyvää käsitystä siitä, mikä eniten vaikuttaa asiakkaan tyytyväisyyteen. Ylivoimaisesti tärkeimpänä tekijänä käyttäjät pitävät henkilökunnan antaman asiakaspalvelun laatua. Tärkeitä ovat toki myös kirjastotilat, kirjastoaineisto, työasemat, weppipalvelut ja opastukset.

Ihmisille on tärkeää, että heidät otetaan tosissaan ja heidän vuokseen nähdään ylimääräistäkin vaivaa. Henkilökuntaa tulee olla helppo lähestyä. Asiakasta tulee kohdella ystävällisesti ja reilusti. Palvelun tulee olla osaavaa ja joustaa asiakkaan tilanteen mukaan. Osaamisen ohella on tärkeää, että työntekijä tekee mitä lupaa ja palvelee asiakasta ajan kanssa. Kovia vaatimuksia, joihin pystyy vastaamaan vain, jos työnteon perusedellytykset ovat kunnossa.

Kirjaston johtaminen tarkoittaa jatkuvaa osaamisen ja työkulttuurin kehittämistä. Vain riittävä, tyytyväinen ja innostunut henkilökunta tuottaa palvelua, joka ylittää asiakkaan odotukset. Pauli Aalto-Setälän ja Mikael Saarisen kirjaa Innostus markkinoidaan seuraavasti:

”Innostuminen kansalaistaidoksi! Siinäpä idea, jolla saisimme Suomen nousuun. Innostus on tulevaisuuden arvonluojan, inhimillisen pääoman, tärkein aines. Se hakkaa ahkeruuden ja älykkyydenkin.”

Innostumiseen saa uutta pontta maailmalla, kun näkee omin silmin kollegoiden tekevän ihmeitä!

Jaana Tyrni
Kirjastopalveluiden johtaja

Top