Harjoittelijoista voimaa lähiyhteisöön!

Nuoriaomenankanssa

Espoon kaupunginkirjastolla on Espoon kaupungin ja HelMet-kirjaston suurin markkinointiosasto. Markkinointiosasto koostuu niistä 300:sta harjoittelijasta ja siviilipalvelusmiehestä, jotka työskentelevät kaupunginkirjastossa vuosittain.

Kaupunginkirjastolla oli vuonna 2013 noin 170 työkokeilijaa ja harjoittelijaa. Harjoittelijat jakaantuvat neljään ryhmään.

Työkokeilijat ovat suurin harjoittelijaryhmä. He ovat työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia ihmisiä, joita TE-keskus ohjaa työkokeilun kautta takaisin työelämään.

Kieliharjoittelijat ovat maahanmuuttajia, joiden ensimmäisiä työllistymisesteitä on puutteellinen suomen kielen taito. Erinomainen keino saattaa kielitaito suomalaisessa työelämässä tarvittavalle tasolle on päästä puhumaan sitä työpaikalle. Tähän kaupunginkirjasto tarjoaa mahdollisuuden 30-40 maahanmuuttajalle vuosittain.

Oppilaitosharjoittelijoita ovat opiskelijat, joiden opintoihin kuuluu työharjoittelu. Opiskelijoiden on usein vaikea saada työharjoittelupaikkoja. Nuori ei valmistu ammattiin jos hän ei saa suoritettua pakollista harjoittelujaksoaan. Tämä vaikuttaa mm. opiskelijan toimeentuloon. Kirjasto kelpaa työharjoittelupaikaksi laajalle joukolle oppilaitoksia. Työharjoitteluaan kirjastossa suorittavat mm. asiakaspalveluammatteihin ja ict-alalle kouluttautumassa olevat opiskelijat. Kirjastoalaa opiskelevat työharjoittelijat ovat tässä joukossa vähemmistönä.

TET-harjoittelijat ovat yläkouluikäisiä nuoria. Peruskoulun opetussuunnitelmaan kuuluu yleensä työhöntutustumisjakso oppilasta kiinnostavassa työpaikassa. TET-harjoittelunsa kaupunginkirjastossa suorittaa noin 40 nuorta vuosittain. Tulijoita olisi paljon enemmän!

Siviilipalveluksensa kaupunginkirjastossa suorittaa noin 50 miestä vuodessa. Siviilipalvelusta suorittavat nuoret miehet tasapainottavat kirjaston henkilöstön sukupuolijakaumaa hyvällä tavalla.

Lähes kaikki harjoittelija-kategoriaan kuuluva työvoima on kaupunginkirjastolle maksutonta. Palkkakuluihin verrattavia kustannuksia ei tule yhdestäkään harjoittelijaryhmästä. Siviilipalvelusmiehille maksetaan asumiskustannuksia.

Näistä noin kolmestasadasta henkilöstä suurin osa on alle 25-vuotiaita. Vaikka valtaosa kirjaston harjoittelijoista onkin alle 25-vuotiaita, kirjasto tarjoaa vuosittain myös suurelle joukolle keski-ikäisiä ja iäkkäämpiä työttömiä mahdollisuuden työllistymiseen, uusien taitojen oppimiseen oman osaamisen esille tuomiseen.


Mitä kirjaston asiakas saa?

Asiakkaat hyötyvät kaikesta, mitä henkilökunta osaa. Päämääränämme on tuoda harjoittelijoidemme osaaminen asiakkaiden ja kuntalaisten käyttöön. Jos asiakas on kysellyt voisiko kirjastossa järjestää runolukupiirin, yritämme rekrytoida runoudesta kiinnostuneen harjoittelijan.


Mitä harjoittelija saa?

Jokainen harjoittelija pääsee asiakkaiden/kuntalaisten edustajana vaikuttamaan siihen, mitä ja miten kirjastossa tehdään ja miten palveluita kehitetään.

Lisäksi jokainen harjoittelija saa kosketuksen työelämään, syyn nousta sängystä aamuisin, työyhteisön tuen, jopa elinikäisiä ystäviä, verkostoitumismahdollisuuksia, elämänsisältöä, työkokemusta ja lisää osaamista ja oppia työtovereilta. Parhaassa tapauksessa harjoittelun kautta löytyy vakituinen työpaikka.

Hallituksen tulevaisuusselonteon mukaan työnteon kulttuuri on muuttumassa. Työntekijällä on entistä enemmän vapautta suunnitella työnsä, mutta myös vastuu tuloksista lisääntyy. Kirjasto on nuorille ja työelämään palaaville työkokeilijoille erinomainen paikka harjoitella uusia työelämätaitoja.

Erityisenä huolena hallituksen tulevaisuusselonteossa on nuorten syrjäytyminen. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että lasten ja nuorten ongelmien ehkäiseminen on lähes aina tuloksellista. Työharjoittelu antaa syyn nousta sängystä aamuisin sekä estää eristäytymistä ja näköalattomuutta, joita työttömyys pahimmillaan aiheuttaa. Ks. tarkemmin Menestyksen ja hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisöllisyys ja osallisuus

Tätä kirjoitettaessa muutamien kirjastojen HelMet-sivuilla on harjoittelijoiden ja sivarien kuvauksia kirjastosta:

TET-harjoittelija

Kieliharjoittelija

Työkokeilija

Siviilipalvelusmies


Mitä kirjasto saa?

Jokainen harjoittelija kertoo kirjastosta ja kirjaston palveluista useammalle ystävälleen, perheenjäsenelleen, opettajalleen ja tuttavalleen. Kirjaston vakituinen henkilökunta oppii paljon erilaisia taitoja harjoittelijoilta. Harjoittelijat toimivat lisäksi ikkunana yhteiskuntaan – siihen, mitä maailmassa tapahtuu ja millaisia palveluita asiakkaat ja kuntalaiset haluavat ja tarvitsevat.


Mitä tämä tarkoittaa kirjaston toiminnan kannalta?

Kaikki tapahtuu entistä nopeammin, suunnitelmat täytyy toteuttaa nopeasti. Mangasarjakuva-lukupiiri pitää toteuttaa silloin, kun mangaa harrastava harjoittelija on töissä. Ensi syksynä ei ehkä ole käytössä sopivaa harjoittelijaa. Kirjasto sitoutuu perehdyttämään harjoittelijansa hyvin. Harjoittelijat kysyvät helposti: ”Miksi?” Miksi-kysymyksiin vastaaminen johtaa parhaimmillaan vallitsevien työkäytäntöjen kyseenalaistamiseen säännöllisesti  ja auttaa huomaamaan asiakaspalvelukäytännöt, jotka asiakkaista tuntuvat hankalilta.


Harjoittelijat ovat vapaaehtoisia

Koska harjoittelijat eivät saa työskentelystään palkkaa vastaavaa korvausta, heidät pitää siviilipalvelusmiehiä lukuun ottamatta mieltää vapaaehtoisiksi. Koska harjoittelijat eivät ole työsopimussuhteessa, heidän asemansa on erilainen verrattuna varsinaisiin työntekijöihin ja virkamiehiin. Kirjaston palveluista vastuussa, jokaisessa työvuorossa pitää olla palkattua kirjastoammatillista henkilökuntaa. Harjoittelijat eivät korvaa palkattua henkilökuntaa, mutta he mahdollistavat näkökulman laajenemisen ja heidän osaamisensa käyttämisen kirjaston asiakkaiden ja kuntalaisten hyväksi.


Kirjasto lähiyhteisönä, mahdollistajana ja kuntalaisen tukijana

Hallituksen tulevaisuusselonteossa 2030 arvioidaan, että ”Julkinen sektori voi keskittyä toimimaan mahdollistajana.” Harjoittelijoiden käyttö ja heidän osaamisensa esilletuonti sekä tilan tarjoaminen eli mahdollistaminen on kirjastolle mieluinen rooli. Asiakkaalle tämä näkyy erityisesti kirjaston pajatoiminnassa. Pajan tarkoitus on luoda ajattelulle, oppimiselle ja voimaantumiselle sopiva mielentila.

Samassa selonteossa kirjoitetaan myös sivistyksestä, yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta kestävän kasvun ja kansalaisten hyvinvoinnin perustana sekä erilaisten vaikuttamisen ja osallistumisen muotojen monipuolistumisesta: ”Menestyksen ja hyvinvoinnin perustana on sivistys, yhteisollisyys ja osallisuus.”

Toinen näkökulma asiaan on ns. lähiyhteisöajattelu. Kirjasto vastaa muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin olemalla toimiva lähiyhteisö. Lähiyhteisöajattelu täydentää kirjaston olohuoneajattelua.

Toimivan lähiyhteisön neljä skenaariota kuvataan Lähemmäs – neljä polkua hyvinvoinnin paikalliseen rakentumiseen -dokumentissa. Ks. Lähemmäs-raportti. Dokumentin taustalla ovat Ajatushautomo Demos Helsinki ja kehitysvammaisten palvelusäätiö sekä rahoittajana Raha-automaattiyhdistys.

Lähiyhteisöillä on suuri merkitys hyvinvoinnin edistämisessä kun halutaan tukea yksilöitä ja estää kriisien puhkeamista. Nykyinen ja tuleva hyvinvointipolitiikka ja kuntien säästövelvoitteet antavat kuntalaiselle entistä suuremman vastuun itsestään. Siksi kuntalaiselle on myös annettava entistä enemmän välineitä ja tukea itsestä huolehtimiseen.

Lähiyhteisöt kuten kirjastot sekä sitovat ihmisiä toisiinsa että vakauttavat yhteiskuntaa. Lähiyhteisöt ovat keskeisiä toimintaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvän hyvinvoinnin kannalta.

Lontoossa lähiyhteisöajattelua on toteutettu uusimalla kirjastoja ns. Idea Store -konseptilla. Idea storet ovat uudenlaisia kirjastoja, joissa palveluvalikoima on luotu yhteisön tarpeiden mukaisesti. Idea storen ajatus liittyy siihen, että yhteiskunta jakautuu kolmen paikkaan. Ensimmäinen on koti, toinen työpaikka ja kirjasto on ”kolmas paikka”, joka ankkuroi ihmisen yhteiskuntaan ja tarjoaa mahdollisuuden interaktiivisuuteen yhteiskunnan kanssa. Tämä kolmijako löytyy sosiologi Ray Oldenburgin ajattelusta.


Miksi lukemisen tukeminen ei enää riitä?

Koulujen opetussuunnitelmia ollaan uudistamassa. Uudistustyössä on otettu käyttöön uusi käsite, monilukutaito. Monilukutaidosta kirjoittaa äidinkielen ja kirjallisuuden opetusneuvos Pirjo Sinko OPS 2016 -blogissa. ”Tekstit eivät ole vain präntättyjä tai printattuja vaan myös puhuttuja, audiovisuaalisia, analogisia tai digitiaalisia. Uudet luku- ja kirjoitustaidot perustuvat tähän laajaan tekstikäsitykseen. Välitettävä tieto on sanallista, visuaalista, auditiivista, numeerista, kinesteettistä tai näiden yhdistelmiä”.

Vastaavasti yhdysvaltalainen professori David R. Lankes (School of Information Studies, Syracuse University, New York), on todennut että tieto syntyy vuorovaikutuksessa ja keskusteluissa ja kirjasto saattaa näkökulmat yhteen.

Merja Pihlajamäki
Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Matinkylä-Olari

Julkaistu kohteessa Jory

Työnilonjulistus on tärkeä meille kaikille

Marja-Liisa Manka on tehnyt työelämälle tärkeää työtä jo monta vuotta työnilonjulistuksen avulla. Kirjastotyö ammattina on maineeltaan siistiä sisätyötä ja alalle hakeutuvat usein aloittavat itsensä esittelyn kertomalla aina lukeneensa mielellään. Sisältöjen tuntemus ja niiden tarjoaminen asiakkaille on syvällä ammatti-identiteetissämme ja myös päivittäisessä työssä kirjastoissa, mutta sisältötuntemuksen merkitys on pieni, jos jälkimmäinen osa tehtävää ei suju. Asiakkaat tekevät kirjastosta tärkeän, eivät kirjat. Se tuntuu nurinkuriselta, mutta jos kukaan ei käytä kirjastoja, mitä merkitystä niillä on?

Espoon kaupunginkirjasto on siitä onnellisessa asemassa, että lainaus ja kävijät ovat pysyneet jokseenkin ennallaan, kun kuulee myös aivan toisenlaista tarinaa. Olemme siis menestyneet ja tarjoamme muuttuvassa maailmassa relevanttia palvelua. Suuret asiakasmäärät isoissa toimipisteissä sekä yhteiskunnan asettamat vaatimukset palvelun kehittämiselle vaativat kuitenkin veronsa. Siististä sisätyöstä on tullut median aihe meluisuuden, maahanmuuttajien, eKirjojen ja palveluverkkoselvitysten kautta. Epävarmuus omasta työstä ja asiakkaiden ilmaisema pelko ja negatiivinen palaute murentavat ehkä myös ammatti-identiteettiä.

Työnkuvien selkeys, palvelutavoitteiden asettaminen kaikille ymmärrettävässä muodossa ja päätösten läpinäkyvä perusteleminen on yhä tärkeämpää esimiestyössä kirjastoalalla. Työnilon julistus voi mielestäni kertoa myös meille, miten jokainen voi vaikuttaa työyhteisön ilmapiiriin, jota esimies ei loppuun saakka voi yksin luoda, vaikka esimiehen työn laatu on hyvin merkittävä osa ilmapiiriä. Työnilon julistus kertoo, miksi hyvä mieli on tärkeää:

Hyvä mieli hyödyttää kaikkia osapuolia, koska se avartaa havaintokykyämme ja mahdollistaa uudet oivallukset. Ilo tarttuu asiakkaisiinkin ja parantaa palvelun laatua. Myönteisyys kartuttaa myös henkilökohtaisia voimavarojamme, jopa terveyttämme ja elämäntyytyväisyyttämme.

Hyvä mieli ei ole kokonaan oma valinta, mutta siihen voi valinnoillaan vaikuttaa.

Työelämässä arvon ja armon antaminen on tärkeää:

Arvostakaamme jokaisen työtä. Yhdellä ihmisellä, johtajallakaan, ei voi olla tänä päivänä ylivertaista osaamista luotsata laivaa tulevaisuuteen. Hyvä johtajuus syntyy vastavuoroisuudesta ja siitä, että jokainen kantaa vastuun omasta osuudestaan.

Esimies on vastuussa rakenteista ja resursseista, työn tekemisen mahdollistamisesta. Minua toisinaan vähän ärsyttävää yhdyssana esimiestuki on toisinaan ainoa tapa selvitä arjen työpaineista. Mistä saa tietoa, mikä tehdään ensin, mikä riittää – kun suunta ja reunaehdot ovat tiedossa ja niihin voi jokainen panoksellaan vaikuttaa, kykenee toimimaan. Sana on minusta huono, koska se epäinhimillistää johtajuuden. Esimiehisyys tai johtajuus ei voi olla vain joukko opeteltuja toimenpiteitä. Jos esimies ei piittaa ihmisistä ja alastaan, esimiestuki on merkityksetön.

Jokaisen asenne ja toiminta on merkityksellistä:

Toimivat työnteon tavat ja aikaansaaminen luovat hyvän mielen perustan, mutta myös työkavereista riippuu, onko työhön aamulla kiva tulla. Yhteinen aaltopituus syntyy hymystä, nyökyttelystä ja katsekontaktista, mutta toki ääntäkin tarvitaan.

Työelämästä riippumattomana elämänasenteena hyvä mieli koostuu monenlaisista valinnoista ja asenteista:

Hyvän mielen pilareita ovat itseluottamus, toiveikkuus, optimismi ja sitkeys. Niiden oppiminen on paljolti omissa käsissä. Pienet riskinotot ja niissä onnistumiset vahvistavat itseluottamusta. Toiveikas uskoo huomiseen ja etsii vaihtoehtoisia reittejä seinän noustessa toiveiden tielle.

Silti ajattelen, että meillä jokaisella voi ja saa olla huono päivä. Se vain ei saa pilata jokaisen vastaantulijankin päivää, vaan on tehtävä valintoja, joilla ei siirrä pahaa mieltään viattomaan työkaveriin tai asiakkaaseen. Jokainen ei voi myöskään olla aina koko sydämellään työssä mukana, siinä luultavasti on organisaation toimintaan liittyvää byrokratiaa tai kerta kaikkiaan oma sydän on kiinni rakkaassa harrastuksessa, josta ei jostakin syystä ole tullut uraa. Silti voi tehdä työnsä hyvin ja tehdä osansa työnilon eteen omassa työyhteisössään.

Ongelmien ja ikävien työtehtävien kohtaaminen on osa jaksamista ja työniloa:

Ongelmat kuuluvat elämään, mutta ne on otettava puheeksi. Stressikin on positiivista tiettyyn pisteeseen asti, mutta negatiiviseksi muuttuessaan se syö voimat ja tekee meistä ikäviä ihmisiä.  Myönteisten tunteiden ylijäämä suojelee meitä stressitilanteessa, koska arvioimme sitä silloin eri silmin – rauhallisemmin ja joustavammin.

Työ ei ole elämämme ainoa asia. Jos niin on, meistä tulee ikäviä ihmisiä:

On myös tärkeätä, että työstä on mukava lähteä kotiin. Voimasi elpyvät sopivasta liikunnasta ja hyvistä harrastuksista. Tee joka päivä jotakin kivaa.

Kun kohtaa ikävät asiat ja ottaa kaverin mukaan pohtimaan ratkaisuja eikä vain valittamaan, voi kotiin mennessä päästää irti työasioista ja rentoutua. Asiakkaatkaan eivät aina ole mukavia – yleensä onneksi ovat – ja työnantaja saattaa tehdä päätöksiä, jotka eivät ole mieluisia. Omat valinnat ja asenne voivat kääntää tilanteen kuin tilanteen voitoksi tai ainakin tuntumaan paremmalta, kun ongelmat ottaa puheeksi työkaverin ja esimiehen kanssa.

kitarailta

Kitarailta Sellon kirjastossa 27.2.2014

 

Julkaistu kohteessa johtaminen Merkitty: , ,

Tansseja ja Taikaa senioreille ja muillekin. Mitä uusiin palveluihin tarvitaan henkilöstöltä? Entä asiakas?

Uusia kirjastopalveluja meneillään ja tulossa. Pelottavaa, jännittävää, innostavaa vaiko kaikkea tätä? Onko tarpeen hommata aina vankan koulutuksen kautta osaamista, ennen kuin voimme aloittaa uusia palveluja? Vai mikä oikeastaan on tärkeää?

Levytansseja Entressen Jukeboksissa

Senioritanssit

Markku Lehikoinen kertoo: Viime vuoden Espoo-päivänä järjestimme Jukeboksissa Levytanssit varttuneille. Tanssit saivat hyvän suosion. Paikalle saapuivat myös kilpatanssiharrastajat Eija ja Reijo Karikivi. He ilmoittivat, että olisivat kiinnostuneita järjestämään päiväsaikaan tanssinohjausta.

Syyskuun alussa sovimme, että Jukeboksissa tanssitaan kerran kuussa. Koska kiinnostus toimintaa kohtaan näytti kasvavan, vuoden 2014 alusta tuplasimme tanssikerrat ja nyt Jukeboksissa tanssitaan jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena tiistaina. Tanssit sopivat mainiosti myös ensikertalaiselle. Samalla voi saada halutessaan myös henkilökohtaista ohjausta. Lopuksi tanssitaan vapaaseen tahtiin. Kirjasto tarjoaa kahvit, mehua ja pientä purtavaa sekä dj:n.

Paikalla on ollut 6-20 tanssijaa. Tanssit ovat saaneet yllättävän kiinnostuneen vastaanoton ja kyselyjä asian tiimoilta on tullut lisää.

Tapaus osoitti sen, miten tärkeää on kaivaa esiin rohkeus ja tarttua hetkeen, kun sellaisen mahdollisuuden näkee. Mahdollisuus tuli eteen aivan yllättäen. Karikivet olivat selvästi otettuja siitä, että heitä pyydettiin tanssinohjaajiksi. Tästä tuli hyvä mieli molemmille osapuolille ja lisäksi saimme asiakkaillemme jotakin täysin uutta tarjottavaa. Tanssien dj:na on toiminut kirjaston sivari. Hän on ottanut myös vastuun mainosten tekemisestä. Verkkomainonta kun ei välttämättä saavuta kaikkia varttuneempaan sukupolveen kuuluvia.

Tällaista oppii vain tekemällä. Myös kirjaston johdon avoin asenne uusille ideoille on tärkeää. Ideoita rohkeasti kokeilemalla voi olla yllättävä lopputulos, varsinkin jos ei tarvitse pelätä mokaavansa.

 

Espoon kirjastojen kotipalvelu Taika on laajentanut palveluvalikoimaansa HelMet-opastuksiin

Anja Savolainen ja Marjo Kemppainen aloittivat Helmet-opastukset viime vuonna. Ajat muuttuvat ja pyrimme vastaamaan haasteisiin. Etenkin uudet asiakkaat omaavat tietotekniikkataitoja ja muutamalla on jo oma tietokone, ipad tai älypuhelin käytössään. Opastusta olemme tarjonneet ja siitä on hyviä kokemuksia. Opastus on tapahtunut puhelimitse ja Puolarmetsän sairaalassa osastoilla.

Kaikki asiakkaamme eivät suinkaan ole vanhuksia, vaan palvelemme esim. liikuntarajoitteisia. Asiakkaanamme on myös mm. kehitysvammalaitos. Työssäni koen mielekkäimpänä haasteena sen, kuinka tavoitan sen vanhuksen tai liikuntaesteisen ihmisen, jolle voin välittää iloa ja tuoda lisää elämänlaatua työlläni.

Taikan senioririennot rohkaisivat meitä ulos kentälle. On ollut antoisaa ja erittäin hyödyllistä osallistua kaupungin tarjoamiin kulttuuri -ja liikuntatapahtumiin. Ihmisten kohtaamiset ovat hauskoja, antoisia, opettavaisia ja antavat iloa sekä uskoa omaan työhön. Työssämme emme aina kohtaa asiakkaitamme kasvokkain vaan enemmänkin ääninä puhelimen välityksellä. On ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon tapahtumat vetävät porukkaa. Olen saanut paljon eväitä työhöni näistä tapahtumista ja etenkin siitä, että näen, kuinka innostuneita ja kiinnostuneita tapahtumista seniorit ovat. Liikkeelle lähteminen on tärkeää myös oman jaksamisen ja työssä kehittymisen kannalta. Jatkossa olisi hienoa laajentaa asiakaskohtaamisia erilaisissa yhteisöissä, palvelutaloissa ja laitoksissa.

Se, että annetaan mahdollisuus, innostetaan ja jopa yllytetään kokeilemaan uutta – uskaltautumaan. Siinä ehkä tuleekin se kynnys itselle – uskallanko, rohkenenko, olisiko minusta ehkä tuohon juttuun – ”jospa se ei nyt mennyt ihan putkeen kuiteskaan”. Ideoita on hyvä heitellä ilmaan. Ei tarvitse miettiä, että onkohan tämä nyt ihan huuhaata. Innostutaan. Välillä ideat poikii jotakin tuotosta, välillä ei. Avoimuutta, kannustusta, molemmin puolista luottamusta, kehittymis- ja kehittämismahdollisuutta – aika mukava pläjäys.

Omaa katsantokantaa kannattaa rohkeasti laajentaa. Kotikirjastotyö on aika paljon yksin puurtamista, joten on hauskaa ja myös haasteellista opetella tekemään yhdessä. Oppia uutta ei välttämättä tarkoita ihan vain ”teknistä osaamista”. Työssä pitää olla myös luovaa iloa, luovuuden iloa.

 

… ja atk-laiteneuvontaan

WP_20140212_014

Sanna Koskela kertoo: Lainaa kirjastonhoitaja – palvelusta on vitsailtu, että saako sen kotiinkin? Nyt Kotikirjaston asiakkaat saavat tarvitessaan kirjastonhoitajan kotiinsa. Idea tähän palvelukonseptiin syntyi, kun vuosien takaisen atk-oppilaani läppäri otti ja väsähti elämäänsä.

Asiakas soitti kirjastoon ja pyysi juuri minua puhelimeen ja toivoi, että lähtisin hänen kanssaan ostoksille (ei yksin osaa eikä uskalla) ja pistettäisiin sitten aparaatti toimintakuntoon. Sovittiin, että lähden käymään asiakkaan kanssa kauppaan ja sitten mennään hänen kotiinsa hoitamaan homma toimintakuntoon. Meillä oli mukava päivä, ja asiakkaani taitaa olla aika onnellinen mini-iPadin omistaja nykyään.

Äskeisestä tarinasta syntyi ajatus siitä, että voisiko kirjasto tulla ulos, jalkautua, jos on tarvetta näissä opastusasioissa. Tässä oli Kotikirjastolle esimerkki uudesta asiakasryhmästä: kriteerit täyttävät asiakkaat, jotka haluavat nimenomaan atk-tukea. Vai olisiko parempi sana laiteneuvontaa.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Kotikirjaston asiakkaat voivat ottaa minuun yhteyttä, jos tarvitsevat apua tietokoneiden, läppäreiden, täppäreiden, puhelimien tms. kanssa. Alku on ollut ihanan monipuolista. On asennettu tulostinta, digitoitu VHS-kasetteja, opeteltu internetin perusteita, täytetty Elisan häiriövikakaavaketta, yritetty päivittää iPadia, harjoiteltu erilaisten sähköpostien ja nettipankin käyttöä, opeteltu Wordilla osoitteen kirjoittamista kirjekuorille, kaiveltu e-kirjojen/lehtien lukemista varten tarvittavia appseja, päivitetty ohjelmia, annettu sairaalan potilaille virikkeitä tablettien avulla (tablettien eri muodossa kuin yleensä 😉 ).

Olen kaukana täydellisestä näiden kaikkien juttujen kanssa. Luulen, että senioreiden ja kaikkien asiakkaiden kohtaaminen ”täyspäisinä, oppivina” yksilöinä on se juttu. Positiivinen ja kannustava asenne taitaa olla melkein tärkeämpää kuin täydellinen tekninen onnistuminen. Itse koen, että työhön melkeinpä kuuluu kuunnella. Haluan olla ihminen inhimillisesti toiselle ihmiselle. Tässä mielessä mennään vähän lähemmäksi kotisairaalaa. Ehkäpä varsinaista kotisairaalaa tarvitaan tämän työn ansiosta sitten vasta myöhemmin.

 

Siis: Mitä?

Tärkeää on: rohkeus esiin ja tarttua hetkeen … (uutta) vastuuta mainosten tekemiseen … oppii vain tekemällä … johdon avoin asenne … ideoita rohkeasti kokeilemalla … liikkeelle lähteminen … annetaan mahdollisuus … yllytetään kokeilemaan … ideoita ilmaan … avoimuutta, kannustusta, molemminpuolista luottamusta … kehittämismahdollisuuksia… opetella yhdessä tekemään … tulla ulos, jalkautua … kaukana täydellisestä … (asiakkaiden) kohtaaminen täyspäisinä, oppivina yksilöinä … positiivinen ja kannustava asenne …olla ihminen toiselle ihmiselle…

Asiantuntijoiden mielestä uusien palvelujen kehittämiseen ja käyntiin polkaisemiseen tarvittiin kiteytetysti yllämainittuja asioita. Otetaan siis tavoitteeksi tänä vuonna asiakkaan luo lähteminen ja jonkin uuden asian opettelu. Eikä unohdeta yhdessä tekemistä ja toistemme kannustamista.

Ja hyvä asiakas: rohkaisemme Sinua ehdottamaan uusia avauksia meille, jotta voimme palvella entistä paremmin!

Marjo Kemppainen, Sanna Koskela, Markku Lehikoinen, Anja Savolainen ja Anni Kääriäinen
Entressen kirjasto & Espoon kaupunginkirjaston Hakeutuva toiminta

Julkaistu kohteessa Jory Merkitty: , , , , ,

Kirjasto on pyhä

Viesti Sellon kirjastossaMinulle kirjasto tarkoittaa ihmisen kannattelemista. Kummallisesti sanottu, kun kirjastossa on siis kirjoja ja tyyppejä, jotka sanoo ssh? Kirjasto on niitäkin.

Kirjastossa on tekstejä, kuvia ja ääniä, jotka antavat ihmiselle, mitä hän tarvitsee. Tietysti sillä tavalla tarvitsee kuin teksti, kuva tai ääni voi auttaa: ilahduttamaan, antamaan tietoa, syventämään ajatusta tai tunnetta.

Kirjasto voi olla myös se tyyppi. Alan tyypit puhuvat joskus, miten olemme juttelutoimisto. Kirjastokoulussa ei opi psykologiksi eikä pedagogiksi, mutta joskus vain olemalla tuolillaan ja kuuntelemalla voi auttaa. Ihan kuten jokainen meistä voi, olematta missään ammattiroolissa.

Kirjasto on myös tila, jossa voi olla, ostamatta mitään ja myös lainaamatta mitään. Kenellekään ei tarvitse puhuakaan. Kun ottaa muut huomioon tavallisen kohteliaasti, saa olla ihan rauhassa. Joskus kyllä voi olla tapahtuma, josta ei ehkä itse saa iloa. Mutta joku muu saa: lapsi musiikkituokiostaan, aktiivinen vanhempi ihminen jumppatuokion, fani kohtaa kirjailijan. Tapahtumakin kannattelee: iloa, tietoa ja fanittamista.

Vuonna 2003, kun Sellon kirjasto kymmenen vuotta sitten avattiin, ylemmät virkamiehet, jotka kutsuttiin juhlaan, puhuivat ostoskeskuskirjastostamme sanalla ”palatsi”. Soittohuoneet, joissa on soittimia, olivat jotakin täysin käsittämätöntä. Ja nyt arkea! Sellon kirjasto on rakennettu niin, että samaan tilaan voisi tulla kaupallinen yritys, jos kirjasto joskus siitä lähtee. Näistä huolimatta ajattelen itse, että kirjasto voi olla pyhä. Tila ei ole pyhitetty, kokoelmissa kyllä on eri uskontojen pyhiä kirjoja, mutta ne eivät ole pääosassa tarjonnassamme. Mutta tarkoituksensa vuoksi ja kaikille tarkoitettuna palveluna kirjasto on minulle pyhä.

Hyvät koulut, erinomainen terveydenhoito ja toimiva julkinen liikenne ovat suomalaisten ja espoolaisten kannalta elintärkeitä. Mutta emme pärjää ilman kirjastoja, emme ihmisinä ihan loppuun asti. Olette äänestäneet jaloillanne ja Espoon kirjastoilla on ollut isosti käyttäjiä vuonna 2013.

Kiitos leppävaaralaiset, että olette ottaneet meidät omaksenne!

Oili
aluejohtaja, Leppävaaran alue

Julkaistu kohteessa Jory

Suurpellon sydäntä rakentamassa

Opinmäenperuskivi

Suurpelto on tulevaisuuden innovatiivinen asuin- ja yritysympäristö, joka on nousee kehä II:n kupeeseen. Elokuussa 2015 ’kylä’ saa koulun, tarkemmin sanottuna kansainvälisen IB-koulun, mutta myös päiväkoti, työväenopisto, suomenkielinen koulu, nuoriso- ja liikuntatoimi sekä kirjasto löytävät kodin Opinmäestä. Opinmäkeen on syntymässä  aivan uudenlainen toimintamalli, jossa keskiössä ovat asukaslähtöisyys, tilojen tehokas käyttö sekä aito yhteistoiminta Espoo-tarinan hengessä.

 

Projektipäällikkö Erkko Helinin astuttua puikkoihin kesälomien jälkeen, myös käyttäjäryhmän toiminta on päässyt hienosti vauhtiin. Olemme tutustuneet, keskustelleet ja esittäneet arkkitehdeille ja suunnittelijoille toiveita kiintokalusteiden, sähköjen, tiedonsiirtoverkkojen sekä turvallisuuden suhteen. Käyttäjäryhmä on tavannut eri toimipisteissä ja samalla perehtynyt kulloiseenkin  toimijaan. Ja mitä enemmän aikaa vietämme yhdessä, sitä paremmin ymmärrämme toisiamme ja voimme kehittää uusia tapoja toimia yhdessä tulevaisuuden Opinmäessä.

 

Kirjastolle on Opinmäkeen nimetty reilut 200 m2, mutta tarkoituksena on tilojen joustava yhteiskäyttö. Yhteisessä käytössä olevat tilat edellyttävät eri toimijoiden ja eri kieli- ja ikäryhmien yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Käyttäjäryhmän tarkoituksena on myös laatia Opinmäen käsikirja, johon kirjataan yhteiset tavoitteet ja pelisäännöt.

 

Espoon kaupunginkirjaston toiminta- ja ajatusmaailma istuu hyvin Opinmäessä käytössä oleviin elinikäisen ja tutkivan oppimisen malleihin sekä asiakaslähtöisyyden, moniarvoisuuden ja kansainvälisyyden peruspilareihin. Olemme jo keskustelleet kansainvälisen koulun opettajien kanssa eri yhteistyömuodoista ja kuinka tärkeää on esim. sitoa tiedonhaun opastus oppilaiden omiin projekteihin. Tapahtumien järjestämisessä päiväkotiryhmille ja -ikäisille  kirjastolla on pitkät perinteet, mutta voisimmeko keksiä jotakin uutta musiikkiesitysten ja satutuokioiden lisäksi? Työväenopiston opiskelijoille voimme toki kerätä kokoelman kirjoja jotka liittyvät kurssin sisältöön, mutta voimme myös miettiä uusia toimintatapoja Ison Britannian esimerkin mukaan.        

 

Ei saa myöskään unohtaa, että Opinmäki on Suurpellon asukkaille lähikirjasto. Jo suunnitteluvaiheessa pyritään asukkaiden toiveet ja tarpeet ottamaan huomioon. Kirjaston tavoitteena on olla mahdollisimman hyvin kuntalaisten tavoitettavissa niin aukioloaikojen kuin tilojen esteettömyyden ja käytettävyydenkin puolesta. Suurpellon Infopaviljonkiin on jo perustettu pieni ”esikirjasto”, jonka avulla kirjaston palveluiden toivotaan tulevan tutuksi Suurpellon asukkaille jo ennen Opinmäen valmistumista.  

 

Opinmäen peruskivi muurattiin juhlallisin menoin 28.11.2013, mutta juhlateltan vieressä rakennukset olivat jo kohoamassa hyvää vauhtia. Rakennustöiden ääni peitti ajoittain orkesterin soitannon ja juhlapuheet, oli espoolainen tekemisen meininki.  

Pia Koskinen

Palvelupäällikkö

Kirjasto Omena, Matinkylä-Olari

 

 

 

Julkaistu kohteessa johtaminen, kirjastopalvelut, palvelut, Yleinen

Yhteistyössä on voimaa

Nuorisonohjaajat Annika Bäck ja Leila RäsänenEspoon kaupunki järjestää organisaatiotaan ja kertoo tarinaa kuntalaisille. Kirjastossa saa välillä raapia päätään, tarkoittaako tuo jotakin meille. Espoon tarinaan olemme lopulta oikein tyytyväisiä, kun pääsimme lähemmin tutkimaan arvoja ja tavoitteita! Kulttuuritoimen organisoituminen taas on kesken ja näkyvyys seurauksiin kirjastolle vielä heikko. Olemme kuitenkin ottaneet valmistelussa jo jonkin aikaa olleet tavoitteet vakavasti ja tiivistäneet yhteistyötä kaupungin muiden toimijoiden kanssa. MetkaMatka on kulttuuritoimen kanssa yhteistyössä pian alkava tapahtumasarja, joka ulottuu kirjaston kaikkiin toimipisteisiin. Sellon ja Entressen kirjastot ovat myös aloittaneet yhteistyön nuorisotoimen kanssa.

Sellon kirjasto haki ja sai valtiolta tukea yhteistyön aloitukseen. Kirjaston tila on vapaata oleskelutilaa, mutta jos ja kun nuorella ihmisellä on selvästi jokin ongelma, apua on ollut tarjolla. Nuorisotoimi taas on kasvattava ja puuttuva. Toimintatapojen ja yhteisten sääntöjen luominen on tehtävä, samojen nuorten kanssa samoissa tiloissa ei voi toimia, jos eri aikuisilta saa erilaiset säännöt noudatettavakseen. Kirjastossa on kautta aikain ollut lapsen- ja nuorenmielisiä henkilöitä, mutta kirjastokoulussa ei opeteta kasvattamista ja auttamista.

Lähtölaukausbileet on nyt pidetty ja työ alkanut oikein todella. Nuorille on tiedossa uutta ja kivaa toimintaa, kun työntekijät treenaavat yhteistyötä. Sellon Pointin uuden ajan aloitusprojekti jatkuu vuoden 2014 kesään ja sitten alkaa arki. Ruusutorpan koululta siirtyneet nuorisotyöntekijät eivät joudu pärjäämään vapautta rakastavien kirjastoammattilaisten kanssa yksin, vaan mukaan on valittu loistava työnohjaaja. Esimiehet silottavat byrokratian polkuja ja mahdollistavat keskustelut ja läpikäynnit rauhassa, poissa arjesta. Sitten palataan arkeen ja kokeillaan, toimiiko sovittu arjessa oikeasti.

Loppujen lopuksi nuoret saavat parempaa palvelua paikassa, jonne he ovat itse jaloillaan äänestäneet palvelun haluavansa. Joskus saan asiakaspalautetta siitä, että nuoret noin oleskelevat kirjastossa, lainaako ne edes? Kirjasto on kuitenkin turvallinen paikka opiskella, oleilla, pelata ja seurustella. Otan heidät ilomielin kirjastoon enkä lähetä kauppakeskukseen tai torin laidalle hengailemaan. On kirjaston asia järjestää tilat niin, että myös pienemmille, aikuisille ja ihan kaikille on tilaa olla ja viihtyä ihan yhtä lailla. Suurin haaste on pienemmissä kirjastoissa, joissa osastoja ei pysty erottamaan seinillä toisistaan.

Yhteistyö, erilaisten osaamisten ja sallivan asenteen yhdistelmä saa kirjaston kukoistamaan!

Oili Sivula
Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Sellon, Laaksolahden ja Viherlaakson kirjastot

Kuva: Nuorisonohjaajat Annika Bäck ja Leila Räsänen (oik.) lähtölaukausbileissä

 

 

Julkaistu kohteessa Jory

Onko tiimillä väliä?

Kesälomalta palattuani oli hauska havaita, että Entressen kirjastossa oli vastassa hyväntuulinen henkilökunta. Tänä vuonna kesälomien limitykset ja kesätyöntekijöiden valinta olivat osuneet nappiin. Kiitos tästä kuuluu lähiesimiehillemme, jotka suunnittelivat sujuvan kesän!

Työvuorojärjestelyt vaikuttavat välittömästi työtyytyväisyyteen. Pidemmällä aikaa työtyytyväisyyteen vaikuttaa myös se, miten työyhteisö on organisoitu ja minkälaista työyhteisön johtaminen ja vuorovaikutus ovat. Aluejohtajaksi tultuani pohdin pitkään Entressen kirjaston organisaatiomallia. Tänä vuonna oli vihdoin oikea aika kokeilla uutta, ja Entressen kirjasto muuttui tiimiorganisaatioksi.

auringonkukka

Organisaatiomuutos ei ole itsetarkoitus. Tavoittelemme sitä, että henkilökunnalla olisi entistä enemmän sekä päätösvaltaa että vastuuta omasta työstään. Monet asiat, joista aiemmin päätti esimies, palautuvatkin nyt tiimien ratkaistaviksi. Oman työn johtaminen vaikuttaa työtyytyväisyyteen ja sitä kautta asiakaspalveluun.

Muutokset vaativat aina aikaa, niin myös tiimityöhön oppiminen. Vaikka pelisäännöt ja tiimisopimukset on puhuttu ja allekirjoitettu, ei käytännössä aina ole helppo tietää, kuka päättää mistäkin asiasta. Mutta yhdessä opetellaan.

Mikään organisaatiomalli ei sinällään takaa sitä, että työyhteisö toimii ja voi hyvin. Hyvä työilmapiiri tuntuu joskus lähes mystiseltä asialta. Vaikka ihmiset vaihtuisivat, voi ilmapiiri, hyvä tai huono, jäädä työyhteisöön. Seiniinkö se on imeytynyt? Itse uskon siihen, että hyvän työilmapiirin salaisuudet löytyvät työkulttuurista. Työt on järjestettävä oikeudenmukaisesti. Monet henkilöriidat saattavatkin paljastua työjärjestelyistä johtuviksi. Joustava työyhteisö, jossa sekä saadaan että annetaan apua, voi hyvin. Yhteiset pelisäännöt, avoimuus, oikeudenmukaisuus sekä se, että henkilökunnalla on vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä, takaavat sen, että ollaan oikeilla raiteilla.

Espoon kaupunginkirjastossa aluejohtajat vaihtavat muutamien vuosien jälkeen aluetta. Tämä tuo omanlaistaan joustoa koko kirjastoon. Kun minun aikani on lähteä, voi seuraavalla aluejohtajalla olla erilainen näkemys siitä, kannattaako työtä tehdä tiimi- vai linjaorganisaatiossa. Se, mitä aluejohtajana rakennan, ei ole ikuista. Tämä on vain nieltävä, eikä se niin vaikeaa olekaan. Tärkeintä on kuitenkin, että henkilökunnan osaaminen, työnilo, innostus ja rohkeus päätyvät tavalla tai toisella asiakkaidemme hyödyksi.

Eeva Jäppinen
Kirjastopalveluiden aluejohtaja
Keski- ja Pohjois-Espoo

Julkaistu kohteessa Jory

Tapiolan kirjastossa tapahtui kummia.

Käytiin Urban Millissä oppimassa uutta.

Tapiolalaisten aiheena oli käytännön ideoiden ja kirjaston projektien hyödyntäminen. Päivä tuotti myös konkreettisia yhteistyöaihioita Urban Millin ja kirjastotoimen välille.

Yhteistyöverkostoa solmittiin nyt jo ensimmäisellä kerralla Urban Mill-sateenvarjon alla olevan Active Life projektin kanssa. Tapiolan kirjasto ottaa projektiomaisesti tarjolle Senioreita varten kehitetyn Active Life-laatikon joka sisältää erilaisia hyvinvoinnin kartoittamiseen ja terveyden ylläpitämiseen tarkoitettuja laitteita kuten unimittarin, lääkemuistuttimen jne. Laatikon saa lainata kirjastosta kotiin laitteiden kokeilua varten. Active Life -projekti toivoo käyttökokemuksista asiakaspalautetta. Kirjasto itse toivoo myös löytävänsä kumppaneita, jotka voisivat olla ideoimassa millainen on lähitulevaisuuden uusi palvelupiste, joka ei toimi tiskin takaa. Tässä Telakka-tyyppisessä infopisteessä voisi asiakas ja henkilökunta asioida yhdessä tasavertaisina.

Kirjaston tulostimet ja robotit ovat aseistakieltäytyjiä!

Uutisissa puhutaan miehittämättömistä taistelulennokeista ja 3D-tulostimella on tulostettu jo ase. Tapiolan kirjastoon tulevat koneet haluavat levittää vain kauneutta ja luovuuden ja teke-misen iloa. Koneiden kodiksi perustimme kirjastoon Pajan. Paja avattiin yleisölle 11.6.2013.

PajaPaja
Paja on tekemisen paikka. Pajan sydän on iso pöytä, jonka äärelle voi tulla tekemään mitä vain. Aika tulee näyttämään, mitä kaikkea tekemistä ihmiset keksivät Pajaan tuoda. on Tapiolan kirjaston tulkinta Makerspacesta ja Fablabista. Pajassa voi käyttää laitteita, joita minun ei kannata ostaa kotiin, koska laitetta käytetään niin harvoin. Pajassa on ompelu-koneita ja diaskanneri. Pajassa voi kokeilla laitteita, kuten 3D-tulostin, joista puhutaan tiedotusvälineissä, mutta joita näkee vielä harvassa paikassa. Pajassa saa opastusta Lego-robotin rakentamiseen ja ohjelmointiin. Lapset oppivat robotiikkaa koulun kerhoissa, mutta aikuisen on vaikea oppia lego-robotin kanssa olemista ilman tukea.

Miksi Pajan pitää olla Tapiolan kirjastossa?

Yleisen kirjaston tehtävä on kansalaisten tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien  edistäminen. Perinteisesti tätä tehtävää on toteutettu tarjoamalla kansalaisille pääsy  kirjoihin painettuun tietoon ja järjestämällä kirjastossa luentoja ja kursseja. Me  Tapiolan kirjastossa uskomme, että paras tapa oppia on leikkiminen, kokeileminen ja  itse tekeminen. Pajassa kaikki pääsevät tekemään.

 

Raisa, Jaakko ja Sunniva

 

 

Julkaistu kohteessa Jory

Miten minun käy kun työympäristöni mullistuu?

Matinkylän palvelutorin tavoitteena on tuoda kuntalaispalvelut hyvin tavoitettavaan liikenteen solmukohtaan, tukea kaupunkikeskuksen asukkaiden ja asiakkaiden hyvinvointia, palvelujen saavutettavuutta ja omaehtoista toimintaa tarjoamalla kuntalaispalveluja yhteisen palvelukonseptin mukaisesti ja kustannustehokkaasti yhdellä palvelutorilla.

Päämääränä on mahdollisimman suuri tilojen yhteis- ja monikäyttö, muunneltavuus, joustavuus, tehokkuus, turvallisuus ja viihtyisyys. Palvelutori sijoittuu Matinkylän tulevan metrokeskuksen 3. kerrokseen, Ison Omenan laajennukseen ja on pinta-alaltaan noin 6 000 m2. Olen aiemmin kirjoittanut palvelutorista 25.3.2013 http://lukijanvastuulla.kirjasto.ws/?p=351

 Kirjasto Omenan kesäterassi kesällä 2013

Palvelutorille haetaan jatkossa sitä kuvaavampi nimi, nimitys palvelutori on suunnitteluvaiheen nimitys hankkeelle. Näillä näkymin palvelutori avautuu asiakkaille vuonna 2015.

Millainen on kymmenen työyhteisön sulatusuuni?

Palvelutorin konseptisuunnitteluryhmässä kevään 2013 aikana on mietitty muun muassa sitä, millainen palvelutori on työympäristönä. Riskejä on tietenkin paljon. Kaupungin työpaikoilla on monesti erilaiset työkulttuurit ja rutiinit ja lisäksi mukana on valtion toimijoita, joilla on myös omat käytänteensä. Yhteistyö edes Espoon kaupungilla yli toimialarajojen ei ole edelleenkään itsestään selvää, vaikka toimialarajat useimmiten ovat asiakkaan näkökulmasta vaikeasti hahmotettavia ja teennäisiä. Palvelutori on oppimisen paikka, joka mahdollistaa ja edellyttää yhteistyön tiivistämistä ja toimii onnistuessaan myös upeana esimerkkinä muille kaupungin toimijoille.

On tärkeää, että muotoutumassa olevalle työyhteisölle löytyy alusta asti hyvä yhteinen henki. Jos hyvää henkeä ei ole, työntekijät eivät viihdy ja yhteisen hengen puute näkyy helposti myös asiakkaille. Hyvä yhteishenki näkyy monesti jo tavassa puhua omasta työpaikasta; olenko töissä palvelutorilla vai esimerkiksi kirjastossa tai terveysasemalla, joka muuten sijaitsee palvelutorilla.

6000 m2:n alalla, yhdessä kerroksessa sijaitseva tila on asiakkaan näkökulmasta suuri ja lähtökohtaisesti vaikeasti hahmotettava. On tärkeää että jokainen palvelutorin työntekijä sitoutuu näkemään kaikki asiakkaat yhteisinä asiakkaina. Tämä vaatii sitoutumista, motivoitumista ja koulutusta. Jokaisen työntekijän vastuulle kuuluu asiakkaiden neuvominen myös muiden palvelutorin palveluiden pariin. Kaikesta ei tietenkään tarvitse tietää, mutta asiakkaalle ei koskaan saisi vastata ”En tiedä”, vaan osata neuvoa asiakas asian paremmin tuntevan työntekijän luo, edes oikeaan ilmansuuntaan.

Yhteishenkeä ylläpidetään palvelutorilla myös siten, että taustatyötilat ovat yhteisiä ja taustatyötila löytyy kulloisenkin tehtävän ja mielialan mukaan, ei omana vakituisena kiinteänä työpöytänä. Tällaisista järjestelyistä konseptiryhmä näki keväällä toimivia esimerkkejä muun muassa Microsoftin toimitiloissa. Henkilökunnan sekoittuminen taustatyötiloissa luo myös mahdollisuuden uudenlaisiin ja yllättäviä kontakteihin, uusiin toimintatapoihin ja tehostaa kaikin tavoin yhteistoimintaa ja yhteishenkeä. Tietoturvan kannalta on keskeistä sopia pelisäännöistä eli yksittäisten asiakkaiden asioista ei taustatyötiloissa puhuta.

Mahdollisia ongelmia saattaa syntyä pienistäkin asioista, mm. erilaisesta terminologiasta ja erilaisista työaikajärjestelyistä. Eri yksiköissä käsitetään jo muun muassa logistiikalla hieman eri asioita. Palvelutorin henkilökunnan pitää olla sitoutunutta työskentelemään palvelutorilla. Jokaisen sinne siirtymässä olevan kannattaisi esittää itselleen seuraavat kysymykset: Olenko valmis työskentelemään uudenlaisessa työympäristössä? Jaksanko olla utelias ja suhtautua positiivisesti kumppanitoimijoiden toimintatapoihin? Jaksanko kysellä toistuvasti miksi? Kaikkien toimijoiden työ varmasti muuttuu pikkuisen uudessa kokonaisuudessa.

Johtamisen näkökulmasta on oleellista, että palvelutorilla on yhteinen johtaja. Johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat yhteisen kokonaisuuden edun edistäminen ja toiminnan voimakas kehittäminen myös jatkossa. Johtajalla pitää olla erinomaiset sosiaaliset taidot ja kyky ratkaista ristiriitatilanteita ennen kuin ne kasvavat vuoren kokoisiksi. Yhteiselämä palvelutorilla ei tule olemaan tasaista, vaan pomppuja on luvassa kuten elämässä yleensäkin! Keskeistä on myös että yhteiselle tiedonkululle ja yhteiselle päätöksenteolle pitää luoda notkeat kanavat yhteisen intranetin ja palaverijärjestelmän muodossa.

Palvelutorista tulee sellainen työyhteisö millaiseksi me työtekijät sen luomme.

Pelottaako?

Useimmat ihmiset pelkäävät miten heille käy muutoksessa. Palvelutorin tapainen kokonaisuus tuntuu helposti pelottavalta ja kokonsa takia hankalasti hahmotettavalta. Suuret asiakasmäärät (karkea arvio yli miljoona asiakasta vuodessa) saattavat pelottaa osaltaan nekin. Ennakkoluulottomuudella ja avoimuudella päästään pitkälle. Naapurin kummalliselta kuulostavasta työjärjestelystä kannattaa kohteliaasti kysyä, miksi näin toimitaan? Kumppanilla saattaa joissakin tapauksissa jopa olla ulkopuolisten silmien ansiosta hyviä ideoita oman työn kehittämiseksi! Omaa työtä joutuu ja kannattaa varmasti ainakin aluksi selittää kumppanille paljon enemmän kuin ennen. Tieto vähentää ennakkoluuloja ja pelkoja ja itsekin saattaa oppia jotain. Itse olen kokenut menneen kevään palvelutorin konseptiryhmässä mieltä avaavaksi. Olen oppinut paljon kumppanien toimintatavoista.

Henkilökuntaa saattaa pelottaa myös uusien kumppanien omista asiakkaista poikkeaviksi mielletyt asiakkaat. Vaikeiksi ryhmiksi saatetaan kokea mm. sairaat, nuoret ja alkoholin- ja huumeiden vaikutuksen alaisina olevat asiakkaat. Eri toimijoilla on ollut erilaiset suhtautumistavat näihin asiakasryhmiin. Suhtautumistapoja täytyy eittämättä yhtenäistää, mm. alkoholin vaikutuksen alista asiakasta ei voi suoraviivaisesti poistaa terveyskeskuksesta. Haasteita riittää, mutta se tekee työstä mielenkiintoista! Harkitut tilaratkaisut ratkaisevat useimmat tämäntyyppisistä ongelmista.

 Starttiksessa pelataan 2013

Miten pelot voitetaan?

Vuoteen 2015 on onneksi vielä aikaa. Meillä on aikaa tutustua toisiimme ja toimintatapoihimme. Tulevana talvena järjestämme kumppaneiden henkilökunnalle tilaisuuksia, joissa esitellään palvelutorin konseptia. Kaikki kysymykset ja ehdotukset ovat tervetulleita!

Kumppanit saattavat vielä osittain vaihtua tai niitä saattaa tulla lisää. Yhtenä keinona toimijoiden väliseen tutustumiseen konseptiryhmässä ideoitiin erilaisia yhteisprojekteja, joita toteutetaan talven 2013-14 aikana. Osa projekteista on varmasti menestyksiä, osa epäonnistuu, mutta vain kokeilemalla löydämme toimivat yhteiset toimintamallit!

Merja Pihlajamäki

Kirjastopalveluiden aluejohtaja

Matinkylä-Olari ja Espoonlahti

Julkaistu kohteessa johtaminen, Jory, kirjastopalvelut, palvelut, Yleinen

Muistelmia aurinkorannoilta

HelMet-kirjastojen työntekijät kerääntyivät 16.-17.5.2013 työlerille Stansvikin kartanolle ideoimaan ja unelmoimaan kirjaston tulevaisuudesta. Tässä vierasbloggaaja Pekka Turusen kooste tapahtumasta.

 

Joka kesä koittaa se ensimmäinen kunnon hellepäivä, kun kärsä kärähtää ja posket palaa punaisiksi. Näin siisteihin sisätöihin tottuneelle se on yleensä vapauden merkki, joten oli mukavaa vaihtelua, että säille altistuminen tapahtui tällä kertaa ihan firman ajalla – Stansvikin Generaatio 2020 -”työ”leirillä. Vaikka Renni joutui vähän talikoimaan ja Tian kanssa istuteltiin perunoita aivot sauhuten ja sormet mull…hiekassa, laitetaan sana työ kuitenkin lainausmerkkeihin, sillä sen verran rentoa oli meininki, vaikka homman premissi olikin lievästi dystooppinen.

Pienryhminä operoineet kirjastosissit pudotettiin vuoteen 2020 pelastamaan kadotukseen joutunutta instituutiota. Osassa vaihtoehtoisista tulevaisuuksista paperiset painotuotteet olivat joutuneet presidentti H. Harkimon takan sytykkeiksi, osassa vuokrat olivat kohonneet kuntien kannalta kohtuuttoman korkeiksi ja näin ollen kirjastolaiset tarjontoineen oli laitettu jalkamiehiksi. Näistä asetelmista lähdettiin kehittämään uusia konsepteja, joilla kansa pidetään edelleen maksuttoman sivistyksen syrjässä kiinni.

Vaikka aikahyppäys vuoteen 2020 on hämäävän lyhyt, maailma oli kovasti ehtinyt muuttua. Toisissa skenaarioissa kohdattiin siivekkäitä pelastajia ja niskaan asennettavia siruja, kun taas toisissa oltiin eristäydytty takaisin pienikokoisiin yhteisöihin ja vähintään kuvainnollisten leirinuotioiden ääreen. Yhdistävä tekijä kaikissa oli kuitenkin asiakkaan ja isompienkin ryhmien kohtaaminen kasvokkain entistä henkilökohtaisemman palvelun merkeissä ja entistä laajemman yhteistyöverkoston tukemana, vieläpä useimmiten avoimen taivaan alla. Kylmän automaation aika on selvästi ohi. Siitä huolimatta, että kirjastolaitosta lähdettiinkin alun perin pelastamaan vailla realismin rajoitteita, loppujen lopuksi haaveiluista muodostui hyvinkin monta ihan oikeasti toteuttamiskelpoista ideaa tähän päivään. Ja mikä tärkeintä, pyhät lupaukset niiden eteenpäin viemiseksi!

Tunnelma oli rempsakka, työ oli hedelmällistä, kahvipöytäkeskustelut olivat mielenkiintoisia, sauna oli lämmin, vesi oli kylmää (paitsi paljussa), olut ja makkara maistuivat ja Suomi voitti Slovakian. Oli siis ihan helmetin kivaa kaikin puolin. Jos osallistumisen tsäänssi tulee vastaan, suosittelen tarttumaan!

…ja sitten se itse Stanari. Vaikka toisella puolella lätäkköä jytisi ja paukkui lähes tauotta muistutukseksi siitä, että edelleen löytyy nuorukaisia, jotka eivät tajua tulla kirjastoon hoitamaan kansalaisvelvollisuuksiaan, ja toisella puolella oli suora näköyhteys Helsingin ytimimpään keskustaan, onhan se keidas siinä keskellä aika ihana luonnonrauhan tyyssija. Kyllä jytyläisten kelepaa.

Aurinkovoiteen unohti,

Jääkäri Turunen Kirjasto10:stä

Lue myös toinen, Lasse Pekkarisen Vantaan kaupunginkirjastosta, näkökulma Stansvikin työleiriin

 

Julkaistu kohteessa Jory